19.12.2009
Kesällä 2009 Chicagossa tallennettu livekeikka.
54 vuotta sitten William Michael Albert Broad -nimisenä syntynyt Billy Idol on kuluvalla vuosituhannella julkaissut kaksi albumia. Vuonna 2005 mies katkaisi reilun vuosikymmenen mittaiseksi venähtäneen levytystaukonsa, kun yllättävänkin energinen Devil´s Playground ilmestyi. Vuotta myöhemmin vanha töröhuuli iski puolestaan kirveensä kiveen Happy Holidays -joulualbumillaan, joka sai lähinnä tuntemaan myötähäpeää artistin puolesta.
Heinäkuussa 2009 Chicagossa herra Idol pysyi sentään joululauluista irti ja tuon illan keikasta on nyt julkaistu livetallenne DVD- ja Blu-ray -muodoissa. Reilun tunnin mittainen setti pitää sisällään kaksitoista kappaletta, joista suurin osa myös puolustaa paikkaansa. Yllättävänä voi tosin pitää sitä, ettei yksikään viime vuotisen The Very Best of Billy Idol: Idolize Yourself -kokoelman kolmesta uudesta siivusta ole päätynyt mukaan. Keikka käynnistyy Devil´s Playgroundin avausraidalla Super Overdrive, joka rullaa vaivatta eteenpäin. Harmi että kyseisellä kiekolla seuraavaksi soivat World Comin´ Down sekä Rat Race jäävät Chicagon kuumassa illassa kokonaan kuulematta. Sen sijaan keikka miltei lässähtää paikoilleen laiskanpulskean Dancing With Myself -luennan takia. Näissä kohdin rytmiryhmä (Stephen McGrath - basso ja Brian Tichy - rummut) tuntuu olevan täysin kuutamolla, eikä notkahdus jää suinkaan illan ainoaksi. Kulunut aika kuuluu myös vokaaleissa kun korkeimmat nuotit jäävät jo mestarin ulottumattomiin, mutta esiintyjänä Idol on edelleen silkkaa titaania. Etenkin Flesh For Fantasy, Rebel Yell sekä Eyes Without a Face nojaavat paljossa miehen mittaamattomaan karismaan, joka saa eturivit kuumenemaan yhä vaivatta.
Keikka on tallennettu riittävällä kamera-arsenaalilla ja materiaalista on saatu kasaan varsin näyttävä kokonaisuus. Vaikka Idolilla on ikää mittarissa jo päälle puoli vuosisataa, ei tiukkoja lähikuviakaan arkailla, eikä moiseen toisaalta ole myös mitään syytä - Billy kun näyttää yhä miltei samalta jäntevältä asennekimpulta kuin silloin joskus. Tekniseltä puolelta itse kuvanlaadusta voi antaa myös melkein täydet pisteet, vaikka pientä läpipalamista kirkkaat spotit siellä täällä aiheuttavatkin. Kuvasuhde on 1.78:1 ja myös äänipuolella kaikki on kunnossa, kiitos jykevän DTS-ääniraidan. Tarjolla on myös 5.1 sekä perinteinen stereo.
Yhteenvetona voi todeta, että paria poikkeusta lukuun ottamatta In Super Overdrive Live kantaa alusta loppuun saakka. Idol ja kitaristi Steve Stevens jakavat kemian, joka näkyy ja tuntuu, eikä statisteiksi jäävä rytmiryhmäkään onnistu pilaamaan kuin pari siivua. Idol on synnynnäinen esiintyjä, joten olisi ollut mukava kuulla edes jonkinlaista jutustelua tapahtuman tiimoilta, ikävä kyllä kiekolla ei ole mitään ekstroja.
Teksti: Mika Roth
