24.10.2009
Johnny Kniga
Voisiko mielenkiintoisemmasta aiheesta kirjaa kirjoittaa? Mark LeVinen Heavy Metal Islam (suom. Jussi Niemi) tarjoaa yli kolmensadan sivun katsauksen länsimaisen musiikin tilaan ja merkitykseen Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan maissa, joita leimaavat hallinnolliset ongelmat, ääriliikkeiden terroriteot ja jyrkkä uskonnollisuus, puhumattakaan naisen monin tavoin toivottomasta asemasta, ja niin edelleen. Epävakaiden valtioiden johdot pyrkivät pönkittämään asemiaan vaientamalla järjestelmää uhkaavaa kapinallisuutta ja erilaisuutta, joita rock-, hiphop- ja metalliyhtyeet yhteiskuntakriittisine teksteineen edustavat. Pidätykset, soittimien takavarikoimiset ja viimeistenkin keikkojen peruuttamiset tehdään jumalanpilkkaan ja paheellisen länsimaisen kulttuurin levittämiseen vedoten, ja tätä konservatiivinen muslimiyhteisö seuraa hyväksyvästi nyökytellen.
Kirjan kirjoittamista varten LeVine kiersi viiden vuoden ajan muslimimaissa tavaten muusikkoja ja käyden läpi niitä vähiä keikkoja, mitä alueella pystytään järjestämään. Vielä kun LeVine on ammatiltaan Lähi-Idän historian professori ja lisäksi asunut alueella viidentoista vuoden ajan, kirjasta suorastaan paistaa syvyys ja asiaan perehtyneisyys. Tietopakettina kirja toimiikin mainiosti laventaen kuvaa alueen kulttuurista avaten ovia myös pinnan alla kytevään musaskeneen.
LeVine on kuitenkin vähällä tuhota koko luomuksensa. Professorismiehen teksti on nimittäin paikoin täysin toivotonta luettavaa, kun ylipitkiä ja epäoleellisia huomautuksia tungetaan sivulauseisiin ja virkkeiden keskelle jatkuvalla syötöllä. Kerronnasta puuttuu jämäkkyys ja järjestelmällisyys, kun teksti muodostuu LeVinen mielivaltaisen oloisesti kertaamista kokemuksista, keskusteluista ja pohdiskeluista, jolloin kirja jää huutamaan ulkopuolisen näkökulmasta kirjoitettuja tiukasti jäsenneltyjä aihekokonaisuuksia. Analysoiva sävy raskauttaa lukukokemusta merkittävästi ja LeVine kitkeröittää keittoa lisäilemällä pieniä tietoiskuja sinne tänne tietäväiseen sävyyn, unohtamatta kirjoitustaiteellisia aasinsiltoja aiheesta toiseen.
Itse olisin halunnut kuulla enemmän tarinoita yksittäisistä ihmisistä ja yhtyeistä, eikä muutama tunnelmaa luova kuvakaan olisi ollut pahitteeksi. Ne ovat kuitenkin pieniä vikoja sen rinnalla, että kirjan luettavuus on pahimmillaan ala-arvoista ja järjestelmällisyys rajoittuu eri maiden jakamiseen eri lukujen alle.
Ei Heavy Metal Islam sisällöltään mikään surkea teos ole, mutta tästä aiheesta olisi pitänyt saada aikaan paljon mielenkiintoisempaa ja sujuvampaa luettavaa. Pettymys.
Teksti: Jarmo Panula, kuva: Flickr: Mark LeVine´s photostream
