Smoking Barracudas louhii groovea

Helsinkiläinen Smoking Barracudas tiivistää itse soittavansa 70-lukuista hard rockia stoner-, blues- ja progemaustein. Viisi äänitettä julkaissut nelikko pistelee tuoreimmallaan sen verran tarttuvasti että Desibeli.net päätti ottaa yhteyden pääkallonpaikalle ja saikin linjat auki yhtyeen basisti Kessuun. Millaisia laatusanoja pitäisi vielä lisätä tuohon alussa heitettyyn tiivistykseen, jotta Maintenancesta tulisi kaikki olennainen esille?

- Soitossamme on välillä hieman kulmikas groove, sen takia olemme itse kutsuneet musiikkiamme louhikkogrooveksi. Ehkä hienointa on kuitenkin se että musamme on kokonaisuutena aika luokittelematonta, joka tulee ilmi myös Maintenancella. Eikä ole sattumaa että Maintenancen soundit on nykymittapuun mukaan aika viimeistelemättömän kuuloiset. Stoner, blues ja proge eivät toki ole ainoat palikat meidän legolaatikossa, on siellä esim. pari punk- ja rollaripalikkaakin. Joku voi tietysti nähdä tämän linjattomuutenakin, mutta nähköön. Loppujen lopuksi kuitenkin kyse on hyvistä riffeistä ja hallituista draamankaarista.

Maintenancen arviossani tulee seisomaan että ”hiippailusta VOI siis puhua samassa yhteydessä kerosiininkatkuisen kaasujalan kanssa”. Ja tämä siis Citation Bluesin kohdalla… Lisäksi rullaus ja jyräriffien käyttö vakuutti. Mitä olet mieltä tällaisesta palautteesta?

- Kommenttisi kiteyttää kauniin lyyrisesti saman asian mikä on mainittu Maintenancen saatekirjeessäkin, eli dynaamiikan vaalimisen. Palautteesi mukaan tässä on siis onnistuttu.

Millaista palautetta yhtye on muuten toiminnastaan saanut?

- Maintenance on meidän viides äänite ja tähän asti arvostelut on aina parantunut joka äänitteen myötä. Muusikkokavereilta saadun palautteen lisäksi nämä nettiarvostelut onkin oikeastaan ainoa palaute mitä on saatu. Keikoilla ilmeisesti herätämme vähän kummastusta, metalli-ihmisille ollaan liian hippiprogea ja indieväelle taas liian heviä. Käytännön tilanteissa se joskus tuskastuttaa mutta taiteellisestihan se on hieno juttu!

Aiempien lättyjen arvioista löytyi viittauksia myös metalli-maailmaan. Onko niin että olette siirtyneet pikkuhiljaa pois metallisempien sävyjen maailmasta vai onko metalliviittaukset olleet aiemminkin enemmän kuulijan korvassa?

- En nyt muista että meitä ois koskaan metallista syytetty, stonerista kylläkin. Meidän perusajatus oli jo ennen kuin yhtään nuottia oli yhdessä soitettu että tästä ei tule metallia. Jos joku on joskus kuullut meissä metallia, on se tahaton vahinko meiltä tai kuulijalta. Ehkä ne meidän muutamat doomriffit hämää jengiä. Pitää tietenkin itse kunkin määritellä se metalli, meistä esim. Black Sabbath ei ole metallia.

- Nykymetallihan on naurettavan suosittua, se on myös niin ilmiönä kuin musiikillisestikin käynyt aika naurettavaksi. Siinä ihmismassassa varmasti on iso jengi joka alkaa kokea olonsa vaivaantuneeksi kaiken sen keskellä, ihan niin kuin itsekin aikoinaan. Oikeastaan me tarjotaan tässä sille jengille kunniallinen pakotie, raskas mutta luomumpi vaihtoehto, perinteitä välillä kunnioittaen ja välillä niitä pilkaten :-.) (huom. Lemmy-hymiö)

Milloin, missä, miten ja miksi Smoking Barracudas syntyi?

- 2004 Helsingissä. Koppisen veljeksillä oli hieman aikaisemmin bändi hajonnut ja minä olin jo jonkin aikaa purrut kynsiä soittohimoissani. Pojilla oli ilmoitus netissä että stonerbändi etsii basistia. Lähdin heti kokeilee kun kitaristilla oli niin mageet kamat. Päästiin siitä tosi nopeesti biisintekovauhtiin ja huomattiinkin aika pian ettei meidän kannata sitoa käsiämme stoner- tai millään muullakaan määritteellä. Haettiin sitten aikamme laulajaa netti-ilmoituksilla mutta eihän siitä mitään tullut. Eino oli jo Koppisten vanha tuttu mutta kun hänet oli mielletty kitaristiksi niin ei heti tajuttu että onhan se laulajakin. Kai ne pojjaat sitten baarissa tämänkin hoksas.

Millaista musiikillista taustaa teillä on ennen nykyistä linjaa palvelevaa Smoking Barracudasia?

- Paljastetaan nyt salaisuus: minä olen vanha. About Baabelin tornin ikäinen. Eli mun ura alkoi kitaran kanssa jo 70-luvulla. Ei siis kannata sönkätä mulle retroilusta, mä oon aito! Ensimmäinen bändi basistina oli 80-luvun alussa suomiheavyn pioneeriryhmä Riff Raff (Oulu). Sain kenkää n. vuoden kuluttua koska olin niiden mielestä liian punk ja vitun huono basisti. Juuri samoista syistä mut sitten 80-luvun lopussa haluttiin Faff-Bey:hin (HC/Thrash, Oulu). Siinä välissä soitin mm. raahelaisessa Stalkerissa (brittivaikutteista suomirockia).

- Villellä (kitara) ja Larilla (rummut) oli Iisalmessa HC-bändi Injustice System. Pojat teki levynkin jo unholaan painuneelle japanilaislafkalle. Injustice Systemin ja savukalojen välissä Ville soitti grindcorea Emulgatorissa, joka myös levytti. Laulaja Eino on bändin ainoa ”oikea” muusikko, soittanut rockia ja progea erinäisissä bändeissä.

Millaisia tavoitteita yhtyeelle on asetettu?

- Ei ole tarkoitus valloittaa maailmaa, marginaalikuninkuus riittää. Diili sopivan levy-yhtiön ja ohjelmatoimiston kanssa niin että vois itse keskittyä olennaisimpaan.

Miten SB luo musiikkia? Miten biisit syntyvät?

- Eipä meillä taida olla montakaan sellaista biisiä jonka joku olisi himassa tehnyt valmiiksi, tuonut kämpille ja se ois purkamatta otettu vastaan. Biisit syntyy treenikämpällä kimpassa, usein alkukimmokkeena on jonkun tuoma riffi tai säkeistön pätkä, joskus biisit syntyy ihan jamipohjalta.

Millaisia esikuvia tai musiikillisia sukulaisia tunnustatte?

- Uuhh…tää on aina paha paikka. Kun ei oikein haluais lähteä nimeämään mitään. Yksi ja ilmeinen on tietenkin Sabbath. Miksei sitten ne loputkin eli Purple, Zeppelin ja Jethro? Osa meistähän on tiukkoja progemiehiä, sieltä tulee mieleen ainakin King Crimson. Pistetään pakkaan vielä Motörhead, Zappa ja Ramones niin tässä on AC/DC:tä vaille koko kliseekimppu kasassa! Eli 60- ja 70-luvulla tehty rock ja proge toimii jonkinlaisena innoittajana. Myös 70- ja 80-luvun alun punkilla on oma vaikutuksensa.

Muuttuvatko yhtyeen musiikilliset painotukset livesoitossa? Jääkö vaanivuus riffien alle vai puhutaanko levysoundia vastaavasta tasapainosta?

- Kyllä tuo dynamiikkapuoli on sisäänrakennettuna sekä meidän soitossa että biiseissä, eli vaanivuus on taattu myös liveolosuhteissa. Lujaa on lujaa kun välillä hissuttelee.

Mitä seuraavaksi?

- Hirvee hinku keikoille. Niitä odotellessa tehdään uusia biisejä.

Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: www.myspace.com/smokingbarracudas