04.10.2009
Baxter Stockmanin uusin julkaisu, järjestyksessään toinen nimetön EP ilmestyi jo keväällä. Voi hyvällä syyllä kysyä, miksi yhtye nousee valokeilaan vasta nyt. Syitä on kaksi: Ensinnäkin halusin nähdä yhtyeen lavalla ennen kuin kirjoittaisin heistä mitään. Se onnistui kesällä, eikä siihen kerta riittänytkään. Toiseksi Baxter Stockmann ei itse tekemisiään liiemmin kiirehdi. Ensimmäinen julkaisu ilmestyi vuonna 2007 ja nyt yhtyeellä on työn alla pitkäsoitto. Työn alla tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että levy valmistuu kun kasassa on tarpeeksi uusia biisejä.
Baxter Stockman on niitä yhtyeitä, joiden musiikillista antia ei voi sanoilla tyhjentävästi selventää. Kaikki jotka ovat nähneet yhtyeen lavalla, tietävät ettei tarjolla ole levyltä tuttuja ässäbiisejä, vaan näiden mukaelmia, tulkintoja, joissa tarkastellaan mihin biisi venyy. Lähtökohta ei ole ainutlaatuinen, mutta mielenkiintoinen kun sitä tarkastelee suhteessa keväällä ilmestyneeseen EP-levyyn. Muodoltaan tiukka, liikoja hengittelemättä vedetyt rypistykset eivät tunnu mahdollistavan laveampaa tutkailua. Vaan lavalla Baxter Stockman todistaa luulot vääräksi. Tutkimusmatkalla omassa materiaalissaan seikkaileva yhtye ei vain soita kappaleitaan, vaan katsoo mihin ne venyvät. Maxin mukaan se johtuu siitä, että yhtyeellä on aika vähän materiaalia ja että jo jaksamisen kannalta on pakko toimia niin. Tärkeämpää on kuitenkin se, että yhtye lähestyy lavalla kappaleitaan ”mitä niille voisi tehdä tällä kertaa” -mentaliteetilla.
Rauhallisen sävellystahdin ja jonkinlaisen luovanhullun perfektionismin lisäksi kokopitkän ilmestymistä hidastanee yhtyeen jäsenten aktiivisuus muissa yhtyeissä. Itse Baxter Stockman perustettiin kun Max, Markus ja Visa sattuivat samoihin juhliin kolme vuotta sitten itsenäisyyspäivänä. Rumpali Maxilla ja basisti Visalla oli tällöin jo reilun puolen vuosikymmenen yhteinen soittohistoria ja tuloksista päätelleen Markus sopi toisilleen tutun kaksikon seuraan ilmeisen hyvin. Maxin mukaan siksi että kitaristi-laulajan tonttia vartioiva mies on niin hyvä.
Kolmikon kemian ansiosta yhteissoitto on ihailtavan toimivaa, sekä levyllä että lavalla. Markus myöntää soiton toimineen heti alusta asti hyvin, ja erityisen hyvin tämän havaitsee keikoilla. Max ja Visa tarjoavat jykevän kulmikkaan biitin, jonka päälle Markus viiltelee. Tilanne on hiukan kuin Cosmobilellä, mutta siinä missä Tuomas Palosen johtama kolmikko on kuin vesiväreillä leikkivä, yhtä raidetta puskeva juna, kulkee Baxter Stockmanin resiina useampia raiteita viikatteet heiluen.
Yhtyeen mukaan lavalle voisi mahtua enemmänkin ihmisiä, mutta se ei tunnu tarpeelliselta juuri nyt. Triona soitto on helpompi pitää kasassa, ja jos tietää mitä tekee, saa kolmikko aikaan melkoisen metakan ottamalla soittimistaan kaiken irti. Markus lisää, että kitara, bassot, rumpu ja laulu sisältää kaiken rockmusiikille olennaisen. Jokaisella on tehtävänsä, tonttinsa hoidettavana. Suuremmilla kokoonpanoilla tontit jakaantuvat ja yksilön merkitys vähenee. Pienemmät kokoonpanot tuntuvat henkilökohtaisemmilta ja vakuuttavat siksi herkemmin, hän summaa.
EP2 on saanut pääosin hyvän vastaanoton pienmediassa, mutta sitä on myös moitittu omintakeisuuden puutteesta. On esitetty mielipiteitä, joiden mukaan yhtye on hyvä, mutta ei tuo musiikkiin mitään uutta. Maxin mielestä ”niin sanotun uuden” tavoittelu on kuitenkin yliarvostettua, eikä häntä kiinnosta uuden tekeminen vaan ainoastaan hyvän tekeminen. Markus lisää, että yhtye vain soittaa ja siinä se.
Vastauksia lukiessa tulee havaittua, että vain yksi on yhtyeelle tärkeää: musiikki – sen luominen, esittäminen, kyseenalaistaminen ja tutkiminen. Lyhyet ja ytimekkäät vastaukset heijastavat sitä, että kiintopisteet ovat muualla kuin puhumisessa ja niin tässä yhteydessä pitää ollakin.
Uutta Baxter Stockman -materiaalia ei lähiaikoina ole kuultavissa kuin keikoilla, koska yhtye vasta kasailee materiaalia albumia varten, eikä levyä Maxin mukaan kannata ihan heti odotella. Tässä vaiheessa yhtyeen on vaikea vielä sanoa minkälaista materiaalia on tulossa, mutta melko rujolta se Maxin mukaan vaikuttaa. Tai pahalta, niin kuin Markus asian ilmaisee.
Jos et ole nähnyt yhtyettä lavalla, vaadin että kokeilet, koska kyseessä on nauhoitettuun materiaaliin verrattuna hyvin erilainen kokemus. Ja erilainen vielä kerrasta toiseen. Uutta Baxter Stockman -materiaalia odotellessa kannattaa tutustua Sideffect Recordsin muihin artisteihin. Niitä yhdistää levymerkin ja paljossa samojen tekijöiden lisäksi ehdottomuus ja omapäisyys. Laatukin on korkea. Uuden vuosituhannen Bad Vugum?
Teksti: Jani Ekblom, kuvat: www.myspace.com/baxterfucksyou
