29.09.2009
Maalailevaa ja rikassävyistä indierockia soittava tamperelainen Idiomatic on iskenyt stadionmitoissa kaartavalla melodisella siveltimellään lähelle taulun keskustaa viimeistään tänä vuonna julkistetulla toisella demollaan. Ensimmäinen demotus taitaa olla sen verran pienille ympyröille päätynyt eikä kuulemma ole yhtään niin viimeistelty kuin tämä tuoreempi että sen tiimoilta bändiä ei ehkä kannata lähteä sen enemmän avaamaan. Desibeli.net istuttu Telakan terassille neljä viidesosaa yhtyeestä – tai oikeastaan herrat ennemminkin istuttivat sinne allekirjoittaneen toimittajan. Juttelutuokiossa Idiomaticiin melankolisempaa laitaa tuovat laulaja-kitaristi Sasja ja kitaristi Sami olivat enemmän äänessä, kun taas sporttista reippautta ja meininkiä keitokseen liittävät kosketinsoittaja Juuso ja rumpali Arttu kommentoivat aina tarpeen mukaan. Basisti Joonathan oli unohtanut treenit ja samalla haastattelun, mikä herätti seurueessa ansaittua hilpeyttä.
Idiomatic lähti aiemmista soittelusta bändeistä, joissa Sasja ja Juuso vaikuttivat. Jossain kohtaa mukaan löytyi Arttu ja sitten Sami. Basistina oli aluksi enemmän punkin suuntaan kallistuva Mika, joka sittemmin vaihtui Joonathaniin. Ensimmäinen keikka keväällä 2007 viimeistään perusti bändin nykyisessä muodossaan. Ennen Idiomaticiakin kaikki herrat edustavat sitä kansanosaa, joille bändissä tai useammassa soittaminen on jonkinlainen selviö – mitäs sitä muka muuten tekisi vapaa-ajallaan?
Yhtyeen visiossa oli aluksi enemmän suorempaa rokkia, mutta sitten Arttu alkoi ”svengaileen”… Toki yhtyeellä on paljon erityylisiä kappaleita, mutta kyllä ne omaan korvaan nousseet komea ”huohottava” (väreilevä?) kaari, Sasjan leijailevasta ärhäkämpään ulottuva laulu sekä kiivaan tumman sykkeen ja hillityn seesteisyyden hieno yhteennivominen leimaavat viisikon soittoa ja muodostavat melodisen koukukkuuden kanssa yhtyeen tunnusomaisen soundin. Jonka valossa ensimmäisenkin, tässä vaiheessa lähinnä harjoitustyöltä vaikuttavan, demon kappaleet ovat saaneet vuosien saatossa uutta ilmettä ja sovituksellista heleyttä. Idiomaticin tapaan tehdä musiikkia kuuluu myös vanhojen juttujen jatkuva kehittäminen – mikään ei ole välttämättä lopullisen valmis vaikka se levylle jossain kohtaa laitettaisiinkin.
Päädymme keskustelemaan musiikkia kuvaavista määrittelyistä, joista omista tiivistyksistäni varsinkin stadionmitta herättää ajatuksia. Mutta kun avaan sen tarkoittavan lähinnä korkealle kaartavuutta yhdistettynä siihen melodisen siveltimeen niin pöydän ympärillä nyökytellään hyväksyvämmin. Herkkyys, rakkaus ja erot… ihmissuhteista lauletaan ja tunteista, koska politiikka ei vetoa. Sami ja Sasja liputtavat melankolian ja tumman haikeuden puolesta, Sami mainitsee mm. Death Cab For Cutien pelkistetyn melankolisuuden. Artulta tulee muiden mielestä paljon pirteyttä kokonaisuuteen ja mies myöntää pitävänsä kaahauksesta ja meiningistä mutta myös lämpiävänsä melankolisuudelle. Tuskin yhtyeeltä jatkossa kuitenkaan R. Kellyn joululevyn kaltaista materiaalia kuullaan, vaikka Arttu moisen heiton keskusteluun tarjoileekin…
Treenikämpällä jamittelu on avainasemassa yhtyeen tavassa luoda kappaleitaan ja kaiken pohjana on akustinen kitara. Toki riffejä tuodaan valmiinakin ja osasia yhdistellään yhdessä kokonaisuuksiksi. Varsinaista pilliin puhaltajaa viisikossa ei ole, vaikka toki Sasjan laulumelodioiden teko ja Samin lyriikoiden kirjoittaminen määrittelevät varmasti jossain määrin biisien ilmettä. Vaikka biisit elävät vielä vuosien jälkeenkin, ei kyseessä silti ole mikään liiallinen täydellisyyden tavoittelu ja hinkkaaminen. Ennemmin kyseessä on ehkä turhan nopeasti tehdyn biisin päivittäminen ja siihen uuden hengen puhaltaminen. Tavoitteena on tunteensiirto – jos jollekulle muullekin saa aikaan samanlaisia kylmiä väreitä kuin mitä itselle biiseistä tulee niin silloin on onnistuttu.
Tähän mennessä yhtye on tehnyt demonsa pitkälti itse ja pääasiassa Tampereella hoidetut keikat ovat hoituneet ihan omin rahkein. Silti siinä mielessä tee-se-itse-yhtye Idiomatic ei ole että jos joku nyt haluaisi tarjota yhtyeelle mahdollisuuden levyttää, alkaisi hoitaa keikkojen buukkaamista tai muuta vastaavaa, niin tervetuloa! Siinä mielessä homma on tähän asti pysynyt harrasteen tasolla. Kaikki järjestelytyö on ainakin vielä ollut nimenomaan bändiä yhdistävä tekijä – yhdessä on kivaa tehdä. Ja on hieno tunne kun on saanut itse aikaan.
Idiomaticilla on ollut kohtuullisesti keikkoja, osan niistä vakuuttaen hienosti, osan taas jäädessä hiukan puolitehoisemmiksi. Idiomaticin sävykäs ja monipuolisesti elävä soundi onkin live-tilanteessa aika haavoittuvainen äänentoiston laadun suhteen. Jos ei kuule monitoreista itseään, niin soitto menoo helposti mössöksi ja oma fiiliskin katoaa. Etenkin ulkokeikoissa on ollut haasteellista. Samoin valoista on tullut palautetta että sävyt lisäävät siinäkin kokonaisfiilistä. Nyanssit ovat olennaisia.
Teksti ja livekuva: Ilkka Valpasvuo, bändikuva: Hannu Koivuranta / www.myspace.com/theidiomatic
