23.07.2002
Goldsmith Student Union Hall/Lontoo
Etiopian entisen keisarin, Rastafarien vapahtajan, Haile Selassien 110-vuotispäiviä juhlittiin Lontoossa asiaankuuluvin menoin, kun kaupungin sound system-kuningas, yli 30 vuotta alalla toiminut Jah Shaka viritti tarunhohtoisen sound systeminsä Goldsmithin yliopiston halliin suurta ylistysmessua varten. Tapahtuman luvattiin alkavan jo iltaseitsemältä, mutta aikaisemmista kokemuksista oppineena saavuin paikalle vasta kahdeksan maissa. Siitä huolimatta sain ensimmäisen tunnin seurata kuinka maestro porukoineen viritteli kamojaan. Ammattimaisesti ja kurinalaisesti se sujui, ja oli hauska seurata, kuinka Shakan itsensä ei tarvinnut kaiutinkaappeja nostella. Nuorempien hikoillessa vanha soundiparta keskittyi hienosäätämään puolen vuosisadan ikäistä Garrard -levysoitintaan iskukuntoon. Ennen yhdeksää kaikki oli kunnossa ja Shaka pääsi kunnolla vauhtiin. Soundi oli jälleen Shakalle ominainen. On mielenkiintoista, kuinka mies onnistuu vanhoilla soundikamoillaan kuulostamaan paljon komeammalta kuin tuliterillä hifi-seteillään soittavat nuoret kollegansa.
Ilta alkoi vanhoilla roots-biiseillä, mm. Twinkle Brothersin, Abyssiniansin ja kumppanien klassikoilla. Myös Rod Taylorin Mikey Dreadille tekemä hitti His Imperial Majesty sopi illan teemaan erinomaisesti. Erityisen hienoa oli kuulla Shakan tansseista tuttu Freddy McKay-harvinaisuus Jah Love I. Löysin muuten kyseisen biisin viimein Lontoosta monen vuoden metsästämisen jälkeen. Hintaa rahisevalla seiskatuumaisella oli tosin vaivaiset 50 puntaa, joten levyn hankinta jäi odottamaan aikaa parempaa. Tuntuu olevan muovin maailmanamarkkinahinta kovasti kohollaan…
Muutaman tunnin ´vintagesetin´ jälkeen Jah Shaka siirtyi uudempaan rootsiin. Levysoittimella pyöri mm. komeita Mafia & Fluxy-tuotoksia, kuten Richie Davisin hieno uusintaotto alunperin Jammylle tekemästään biisitä Grab A Hold On Jah. Myös hiljattain Helsingissäkin piipahtaneen “Shakan opetuslapsen”, Russ Disciplen tuotantoa kuultin Tony Rootsin laulaman Chantin muodossa. Toinenkin Suomen kävijä, Vibronics, oli esillä Wayne McArthurin kanssa tehdyn kappaleen verran. Brittirootsin lisäksi Shaka soitti tietysti paljon tämän päivän jamaikalaisbiisejä, joista koemimpina mainittakoon Morgan Heritagen ja Capletonin Behold sekä Glen Washingtonin iki-ihana King Of Kings. Tavalliseen tapaansa Shaka vauhditti menoa tavaramerkikseen muodostuneiden sireenien ja persoonallisen chantinginsä avulla.
Puolenyön maissa koitti sitten muiden mikkimiesten vuoro, kun nuori tulokas, Prince Ronnie, kävi kajauttamassa pari biisiään. Sen perään lavalle asteli vanha kunnon Leroy Gibbons yllätysvisitiille. Miestä ei edes mainittu ennakkotiedoissa, joten oli iloinen yllätys kuulla Leroyn hieno Love Light Shine livenä. Illan odotetuin livevieras oli kuitenkin legendaarinen rootslaulaja Barry Brown, jonka on viime vuosina raportoitu kärsivän ongelmista, aina huumeiden liikakäytöstä mielenterveyden horjumiseen. Niinpä oli hauska nähdä Barry lavalla, vaikkei miehen ääni enää ollutkaan parhaassa terässä. Pienoinen pettymys oli myös se, ettei Barry esiintynyt Shakan kanssa tai edes bändin säestämänä, vaan mies lauloi levypohjiin. Vieläpä takkuilevan pa:n välityksellä. Barry itse näytti nauttivan esiintymisestään, ja yleisö antoi kannustavat aplodit äijän klassikkobiiseille Enter The Kingdom Of Zion, Big Big Pollution ja Step It Up.
Barryn jälkeen Jah Shaka jatkoi omaa osuuttaan vielä pari tuntia. Mies on soittanut viime aikoina dubplatejaan (julkaisemattomia exclusiveja) kovin säästeliäästi, eikä niitä nytkään juuri kuultu. Tosin julkaistukin materiaali kuulostaa Shakan soittamana paremmalta kuin kotistereoissa. Lopussa Shaka soitti muutaman tiukan dubplaten, joiden aikana tämä zulu-soturi intoutui villiin heimotanssiin, seurakunnan hyppiessä innokkaasti ympärillä. Yleisön joukossa oli muuten jälleen paljon Shakan innoittamia soundimiehiä: Jah Trinity, Julian Fairshare, Markie Lyrics jne. Valitettavasti peli vihellettiin henkilökunnan toimesta poikki jo ennen aamukolmea, juuri kun Shaka alkoi olla vauhdissa. Tavallisestihan Shaka soittaa aamukuuteen, ja viimeisten parin tunnin aikana tämä viisikymppinen zulukuningas tuntuu olevan parhaassa vireessä. Mutta mielialaa nostattava kokemus tämä Haile Selassie I Earthday Celebration kuitenkin oli. Gwan Shaka!
Olli Loikala, kuvat copyright Jah Warrior Records & Vibesonline.net
