Pienet � Syyskuu 2009

Birdfishmen: Hiding And Lying
Birdfishmenin nimi ja t�m�n kolmibiisisen kansi vihjailevat kyseess� olevan jonkin sortin astraalitasoja luotaavasta yhtyeest�. Totuus on kuitenkin maanl�heisempi, ja t�m� juureva rockia soittava nelikko asettuu kivasti jonkin Jolly Jumpersin ja Barefoot Brothersin edustamaan kotimaiseen rockperinteeseen. Ilahduttavaa on, ett� kolmesta biisist� yksik��n ei ole huono. Tarttuva nimibiisi johdattelee yhtyeen maailmaan, joka on toisaalta l�hinn� menneisyydest� ammentava mutta samanaikaisesti yll�tt�v�n raikkaan tuntuinen. Nimibiisi on levyn paras esitys, ja jo kolmesta biisist� tuntuu syntyv�n looginen kokonaisuus, jossa esitet��n eri n�k�kulmia samaan tunteikkaaseen mutta rehelliseen perinteeseen, johon t�m�nkin yhtyeen kitaransoiton taustalla vaikuttava Neil Young luottaa.

Jani Ekblom

---

Eye For All
The Hood Took Us Under

Tym�kk�� hardcorea tahkoava helsinkil�inen Eye For All avaa t�ll� nelj�n biisin seiskatuumaisellaan niin oman levytysuransa kuin uuden The Hood Took Us Under Recordsin julkaisutoiminnan. Raskaasti riffittelev� ja huutolaululla riekkuva EFA luottaa tukanheilutukseen siin� miss� hevimm�n puolen serkutkin. Tunnelma vaihtuu raskaan uhkaavasta, jopa viipyilev�st� juntasta kiihke�mpiin sy�ksyihin. Mit��n iloista riehakkuutta ei ole luvassa vaan naama irvess� menn��n ja melkoisella puristuksella. Vaikka se kielt�m�tt� tuokin hyvin potkua ja tiukkuutta kokonaisuuteen, niin yksi-ilmeinen �rrimurri-m�k�tys ei kuitenkaan biisikyn�n puolesta tuo hoocee-maailmaan kauheasti mit��n uutta ja erikoista. Etenkin hardcoren maailmassa pienikin persoona nousee esille, EFA ei leimallista soundia viel� ole l�yt�nyt.

Ilkka Valpasvuo

---

Deams: The Legacy EP (The Gambit Remixes)
QGL

Hollantilainen Deams on maassaan ilmeisen menestynyt hiphop-artisti, joka oli ensimm�inen New Yorkissa esiintynyt hollantilaisr�pp�ri ja p��si tekem��n yhteisty�t� isojen jenkkil�isten nimien kanssa. Syyskuussa julkaistavalla The Legacy -EP:ll� mies r�pp�� vierainaan muun muassa Chuck D, joten ihan pienten tekij�iden parissa Deams ei liiku. Turkulaisen hiphop-tuottaja The Gambitin QGL-merkki puolestaan julkaisee nyt k�sill� olevan kahden biisin sinkun, jossa mies remiksaa kaksi kappaletta Deamsin EP:lt�. Ensimm�inen kappale, Underground, toimii kaksikosta paremmin. Vanha kunnon Ice-T vierailee biisill�, mutta Deams ei j�� j�lkeen j��miehest�, p�in vastoin. My�s biitti on melko verev�. The Boom Bap Experience on tylsempi tapaus, eik� tunnu l�htev�n liikkeelle vaikka sill� De La Soul vieraileekin. Kumpikaan biisi ei tarjoa mit��n maata mullistavaa, mutta klubir�pin yst�ville varmaankin mukiinmenev�� kamaa. Bonusta CD:n pintaan l�nt�tyist� vinyyliurista.

Tuomas Tiainen

---

Five Minutes For Myself: Three Seconds After
Keikailevalla naislaululla melodista kaarta tummasyiseen s�r�-alternativeensa rakentava helsinkil�inen Five Minutes For Myself on melkoisen ahkera viisikko. Vuoden sis��n jo kolmas pikkun�yte tarjoilee hyvin rullaavaa rockia, josta l�ytyy s�vyj� Had To Gon vaaniskelevasta leijailusta jykev��n stadion-kaareen, Straight Daten kipakkaan rullaukseen ja Sweepin melankoliseen emootioon tylyll� ruoskinnalla huipennettuna. Keikkarintamallakin on pistelty ahkerasti ja kollega Rothin mukaan hyvin, joten FMFM alkaa olla varteenotettava tsekkauksen kohde. Laulu etenkin tuo mukavaa lis�s�rm��. S�risev�ss� sarjassaan oikein toimiva tuttavuus.

Ilkka Valpasvuo

---

Harha: Hauta
Suomalainen metallisemman hardcoren osaminen on sen verran hyviss� kantimissa, ettei ihan puolivillaisten yritt�jien kannata l�hte� joukkoon r�imim��n. Hyvink��ll� kahdeksan vuotta sitten perustettu Harha osoittaa uusimmalla tuotoksellaan, ettei se ole turhimmasta p��st� b�ndej�. Yhtyeen uusi demo on sen verran t�m�kk�� tavaraa, ett� pienine puutteineenkin se kolisee p��nupissa iloisesti. Harha hallitsee tyylins� hyvin. Kitarat jurnuttavat death metallin oppikirjojen mukaan, mutta meininki ei miss��n vaiheessa �idy tyls�ksi riffikisaksi. Mukana on my�s aimo annos orgaanisuutta, mik� tekee kokonaisuudesta raskaan mutta soljuvan, vaikka Harhan musiikki ��rimm�ist� onkin. Kolmesta kappaleesta en osaa nostaa yht� ylitse muiden. Sek� Hauta ett� Saattaja rymistelev�t metallisesti, kotikulmille kumartava HVNK on puolestaan silkkaa ydinpaahtoa. Vastaava temppu hyv�ss� studiossa asiallisen tuottajan alaisuudessa voisi tuottaa hyvi� tuloksia. Niin, ja ehk� lauluun ihan pieni hiven puhtia, tai ainakin sit� voisi nostaa enemm�n pintaan.

Tuomas Tiainen

---

Idiomatic
Tamperelaisen Idiomaticin levytettyj� tuotoksia on ehtinyt odotellakin kasvavalla innolla. Muutamien keikkojen perusteella komeasti maalavaa ja juoksevuudestaan huolimatta aika haaveellista rikass�vyist� indierockia soittava viisikko on parhaimmillaan nousemassa kotimaansa tekij�iden eturiviin, sinne l�helle Underwater Sleeping Societyn maailmoja. Kolmen biisin n�ytteen aloittava Something New vakuuttaa kuulaan kitarointinsa ohella oivallisella koskettimien k�yt�ll� ja laulaja-kitaristinsa Sasjan haaveellisen tummasta maalauksellisuudesta karheampaan potkuun ulottuvalla laululla. Yhtyeen kiivas tumma syke yhdistettyn� hillittyyn seesteisyyteen korostuu b�ndin avaintekij�n� my�s Closing Timella, viisikko osaa varustaa �stadion-indiens� my�s herkill� s�vyill�, joita ilman se helposti kasvaisikin t�nk�ksi suolapatsaaksi. Akustisempi p��t�sraita When The Lights Go Down hymy�� kaihoisasti eik� hylk�� my�sk��n sit� kiivasta poljentoa joka luo yhtyeelle omaleimaisen huohottavan kaaren. Kun kaikissa kappaleissa piisaa vahvasti my�s koukkuja, lunastaa Idiomaticin ty�n�yte odotuksen.

Ilkka Valpasvuo

---

MyFare: Overrated
Tanakalla jyr�yksell� potkii k�yntiin h�meenlinnalaiskolmikko MyFaren toinen demo, oikein suuren maailman tyyliin. Siit� se sitten rauhoittuu mutta p��see silti maaliin. Raskaahkon rockin tyylilajia edustava yhtye kumartelee Ameriikan suuntaan, ja kyll�h�n se kuuluu. Laulun ja soiton v�liin j�� kuitenkin ep�suhta � ne eiv�t tunnu kuuluvan yhteen. Piirteest� voisi synty� mielenkiintoista ristiriitaa, mutta t�llaisenaan se ei innosta. Muutenkin l�ytyy liikaa v�h�n kaikkea. Yhtye sompailee paljonkattavan vaihtoehtorockin sateenvarjon alla, mutta yhdisteess� on sekoitettu niin montaa tyyli�, ettei homma keskinkertaista paremmin toimi. On innoittajien (mm. Korn, Disturbed) inspiroimaa mutta valjuksi j��v�� �rankempaa� jyr�yst� sek� kepe�mmin rullaavaa puolpsykeedelist� rockia. On sankarihevin mieleen tuovaa laulua sek� laulua, jonka voisi laittaa jonkun Sunrise Avenuen kaltaisen yhtyeen levylle. Melodioissa on kuitenkin tarttuvuutta eik� tym�kkyysk��n tuota ongelmia, joten fiilaten ja h�yl�ten t�st� viel� tulee jotain.

Jani Ekblom

---

Nightsatan: Steel Diamond
Lipposen levy ja kasetti

Jori Hulkkonen tuottaa ja turkulaiselta nuorisotilalta l�ytynyt trio Nightsatan soittaa 80-lukuisesta kauhugotiikasta ja heavy-estetiikasta ammentavaa syntetisaattorimusiikkia. Lasermetallia. Ohjelmointeja tai kitaroita kolmikko ei k�yt� vaan hy�dynt�� synia kitaramaisina tilutteluv�linein�. Muriseva taustap�rin� (eli bassosoundi) kohtaa kirskuvan syna-sahan ja pahaenteisen uhkaavasti h�lkk��v�n s�hk�rumpuilmeen t�ll� kaksiosaisen nimibiisin ja Space Revengerin kokonaisuudella. Jotain uutta ja jotain muuta � Y�saatana kannattaa tsekata vaikkei hevist� perustaisikaan. Melkoisen viihdytt�v� pl�j�ys.

Ilkka Valpasvuo

---

Nro.83: L-kirjain EP
Kiivaasti huohottavaa suomenkielist� stadionsoundista rockia Foo Fightersin ja Incubusin jalanj�ljill� soittava tamperelainen Nro.83 pistelee viiden biisin EP:ll��n melkoisen hyvin. Yhtye yhdistelee reippaimman Egotripin mieleennostavaa positiivista voimapop-kaarta tamperelaisen nykyp�iv�n puolivoihkivan emo-rockin piirteisiin tavalla joka toimii v�hint��n kevollisesti, paikoin jopa oikein hyvin. Vesku Holmalan laulussa ei v�ltt�m�tt� ole mitenk��n kauhean omaleimainen sointi, mutta mies pist�� kyll� itsens� hyvin peliin. Nelikko ulottaa soittonsa Teatterin haikeammasta ja rauhallisemmasta kaaresta nimibiisin kipakampaan rullaukseen. Melankolisesta pohjavireest� huolimatta meininki on mukavan valoisa ja hetkitt�in jopa kimaltelevan irtonainen. Vastaanottaja on omiin korviin jo miltei hitik�s ralli. Duurirokkia jenkkih�ysteell�, kuten yhtyeen Myspace-sivu asian osuvasti tiivist��.

Ilkka Valpasvuo

---

Roadkill: Enter The Jungle
Rujoon rokkipotkuun luottava kotimainen parivuotias nelikko Roadkill luettelee vaikuttajiinsa niin Skid Rowta, Mot�rheadia kuin Gunnareitakin. Viiden biisin EP on yhtyeen parivuotisen uran toinen. Kuten tuosta M�tikk�-vaikutteesta voi p��tell�, mit��n herkk�� novemberraini� Roadkill ei tarjoile, vaan painaa kengurun tai pari litistetty��n vain lis�� tallaa pohjaan pickupissaan. Wild, drunk and dangerous, heitet��n saatekirjeess� ja sit� my�ten karkeaa latausta ja tiukassa haarassa s�r�tiluttelevaa potkua onkin luvassa. Mukavan vittumaisen kuuloista rokkia siis� Mit� nyt v�h�n Dirty & Drunkissa kepe�mmin vihellell��n�

Harmi vaan ett� vaikka asenne sopii tarjottimen sis�lt��n hyvin, niin biisikyn��n tarvitaan viel� rutosti joko omaper�ist� soundimaailmaa tai iskev�mpi� osumia vanhoilla l��kkeill�. Mielell��n tietysti ainakin v�h�n molempia. Nyt rouhea tykittely uppoaa massaan � vastaavanlaista kerosiininkatkuista ja lehm�nkelloakin hakkaavaa �ij�ily� tulee vastaan nykyp�iv�n melkein yht� paljon kuin hevi� tai jotain emo-fiilistely�. Rehellisen� rokkib�ndin� Roadkill toki on ihan kelpo ja saa varmasti sek� tukan heilumaan ett� kaljatuopin vaahtoamaan noin livemallissa ainakin.

Ilkka Valpasvuo

---

S.D.D.: Eat It Raw
Raakaa rockia soittava uusimaalainen S.D.D. pistelee kaikkiaan viiden biisin kappaleen verran juoksevaa s�r�laukkaa samaan pakettiin. Kolmikon avainjuttuja tuntuisivat olevan vauhti, s�r�, hikinen paahto, karkea laulu ja jykevyys. Raskaasta k�dest� huolimatta sulava kaahaus pit�� sis�ll��n my�s kohtuullisesti rock-svengi�, joka pelastaa S.D.D.:n pahemmanlaatuiselta j�m�ht�miselt�. Kyll� t�ss� niska nytkytt�� ja hiki lent��! Kuulee ett� M�tik�it� ja Peer G�nti� diggaillaan�

Tiukan kaasujalan vastapainona kolmosbiisi King Is Dead tuo keitokseen akustisen kitaran ja myrskyn salamoidessa haaveellisesti kaartavan nuotiomeiningin. Soundipuolella levy kuulostaa varsinkin t�ss� kohtaa hiukan tukkoiselta mutta biisillinen irrottautuminen avolava-kaahauksesta toimii hyvin. Vallankin kun biisiss� on viel� kohtuullisesti ideaa. Laulaja-kitaristi Teemun ��nenk�ytt� on ehk� hiukan t�ks�htelev��. Ja tiluttelemaanhan t�ss�kin sitten l�hdet��n, mutta ilmavasti ja akustisella painotuksella. Ehk� tuo l�hemm�s seitsem�n minuuttia venytt�� biisi� hiukan liikaa�

Ilkka Valpasvuo

---

Stonetone: Bubbles
Espoolainen Stonetone on tiivist�nyt ilmaisuaan aikaisemmasta sekametelisopasta, jossa kaikui niin punk, hevi, proge kuin grungea. T�ll� kahden biisin n�ytteell��n yhtye raivoaa tumman rockin parissa, joka koostuu ehk� eniten tummasta ja energisest� grungesta. Sahaus on toki metallista ja musiikkityyppien rajapyykit etenkin nykyp�iv�n� melko h�ilyvi�. Raivoa ja energiaa on rutosti, joista huolimatta Stonetone onnistuu my�s pit�m��n kohtuullisen sulavan otteen tiukassa, poukkoillen aaltoilevassa myrskyis�ss� paahdossaan. Etenkin aloittava kappale Ekonomik on ��rimm�isen kipakka. Kakkosraita 1.5 For The Mastermind hy�dynt�� kuulasta reggae-poljentoa alkus�keess��n, josta l�hdet��n toki kiivaasti maalavaan kaareen. Aika mielikuvituksellinen yhdistelm� t�m�kin, mutta mausteena eik� itse tarkoituksena toimii ihan kelvollisesti. Stonetone alkaa ehk� l�yt�� omaa juttuaan.

Ilkka Valpasvuo

---

Thunderbaum: The Rockpot / Norman Bates
Riffipitoista vauhtirokkia soittava vaasalainen kuusikko Thunderbaum on t�ll� kahden biisin n�ytteell��n onnistunut saamaan jo jalansijaa niin b�ndikisoissa kuin keikkalavoilla. Ja hyvinh�n se potkii. Skandinaavisen toimintarockin mantteliperij�ksi pyrkiv�, mukavan vinkura pilke silm�kulmassa liikkuva yhtye on onnistunut sek� tallentamaan live-energiansa ett� luomaan ihan tarttuvia yksitt�isi� s�vellyksi�, joista j�lkimm�inen Norman Bates hy�dynt�� oivallisesti Psykon h�iriintynytt� ��nimaisemaa ja Rokkipotti taas pistelee mukavan koukukkaasti. Jay Thunderin laulussa on mukavasti ulottuvuutta pienest� keimailusta aina sinne munakkaaseen r�hin��n asti. Koskettimet koristelevat paahtoa juuri sopivasta, vain mausteena eik� itse asiana. Jos yhtyeelt� l�ytyy lis�� vastaavaa iskevyytt�, niin melkoisen hyv�lt� n�ytt�� tulevaisuus.

Ilkka Valpasvuo