02.09.2009
LIKE
40 vuotta sitten vietetystä rakkauden ja musiikin festivaalista lienee kirjoitettu jo niin paljon, että on vaikea saada jotain tuoretta irti tästä puoli miljoona kävijää keränneestä juhlasta. Uuden näkökulman tarjoaa kuitenkin Elliot Tiber, joka Tom Monten kanssa kirjoittamassaan Taking Woodstock -kirjassa (suom. Tanja Falk) kertoo omasta osuudestaan juhlien järjestämisessä.
Tiberin panos siihen, että festivaalit ylipäätään voitiin järjestää, oli arvaamattoman suuri. Kun Woodstockin kaupunki kielsi festivaalin järjestämisen alueellaan, otti Tiber yhteyttä järjestäjiin aikomuksenaan saada festivaali siirrettyä pieneen White Laken kylään, jossa hän auttoi vanhempiaan motellin pyörittämisessä. Hän saakin festivaalin järjestäjät siirtämään juhlansa motellin läheisyydessä sijaitsevalle Max Yasgurin tilalle ja kirjan tapahtumien keskiössä onkin tämän jälkeen festivaalien järjestämiseen ja vastustamiseen liittyvät tapahtumat ja kommellukset.
Teoksen nimi viittaa festivaalin lisäksi 60-luvun aiempaa vapautuneempaan seksuaali-ilmapiiriin mutta samalla se alleviivaa sitä, kuinka teoksen pääasiallinen aihe on nimenomaan Tiberin henkilökohtainen seksuaalivallankumous – sekä samalla sen seksuaalivähemmistön, jota hän edustaa. Woodstock jää monessa mielessä vain alaviitteeksi, toiminnan päätepisteeksi, ja hyvä niin. Juhlista on kirjoitettu niin paljon, ettei oikein minkäänlaisen muun kirjan tekeminen olisi edes perusteltua.
Suurkaupungissa viihtyvä homotaitelija tunsi juutalaisessa hengessä olevansa sidottu vanhempiinsa, ja omasta näkökulmastaan hän oli pakotettu auttamaan näitä epätoivoisessa motelliyrityksessään pienessä kaupungissa, jossa suvaitsevaisuus ei ollut hyve. Ei liene vaikea ymmärtää, miksi hän viihtyi paremmin New Yorkissa, jossa alakulttuureilla tuolloinkin oli viriili ja tässä tapauksessa salattu toimintaympäristönsä. Kuten tarinoilla niin usein, on tälläkin onnellinen loppu, ja Tiber voikin kiitos Woodstockin jättää sekä vanhempiensa auttamisen että seksuaalisuutensa salaamisen.
Tiber on ammattikirjoittaja – onneksi – ja Taking Woodstock liikkuukin paljon juutalaisen kirjallisuuden itseironisessa piirissä. Sitä on ilo lukea ja vaikka siinä monesti on enemmän kertomakirjallisuuden piirteitä kuin tietoteoksen, antaa se maukkaan ja värikkään kuvan yhden kaikkien aikojen suurimman festivaalin järjestämisestä. Sen vauhdikkaissa käänteissä on imua siihen malliin, ettei ole ihme että aiheesta ilmestyy Ang Leen ohjaama elokuva. Sen parempi puoli on kuitenkin sen henkilökohtaisesta yleiseksi muuttuva selvitys seksuaalivähemmistöjen oloista Yhdysvaltain itärannikolla 50- ja 60-luvuilla. Paikoitellen groteskin yksityiskohtaiset mutta yhtä kaikki lämpimät kuvaukset Tiberin seikkailuista takaavat sen, että sekä tirkistelijän että asiasta muutenkin kiinnostuneen mielenkiinto säilyy. Samalla se toivottavasti saa lukijan ajattelemaan sitä, ettei pitäisi tarvita puolta miljoonaa ihmistä yhteen paikkaan todistamaan, että erilaisuuskin on normaalia.
Teksti: Jani Ekblom, Elliot Tiberin kuva www.wikipedia.org
