26.08.2009
Telakka/Tampere
Ei voi sanoa että sympaattinen pääkaupunkilais-trio Wedding Crashers olisi täyttänyt Tampereen keskiviikkoisen illan Telakalla. Yleisöä ei nimittäin ollut kauhean monen pöydän täytteeksi. Se mikä onneksi kyllä täyttyi oli hyvän keikan määreet. Myös sellainen välitön musiikin parissa vietetty yhteinen hetki soittajien ja yleisön välillä lämmitti ravintolatilan rennolla fiiliksellä. Aiemmin päivällä Tampereen keskustassa vellonutta, Ruotsin kuningasparin vierailua seurannutta, yleisöä katusoittajinakin viihdyttänyt kolmikko on ehtinyt jo valloittaa sekä Alkupiste- että Ääni ja Vimma-bändikisojen ykköspallin ja Telakalla kävi hyvin selväksi millä eväillä.
Wedding Crashers on hilpeä yhtye. Akustisesta tyttöjen hurmaamispop-rämpytyksestä (kuten Brenda) ylletään aina ledzeppelinmaisen jykevään, jopa tilutteluun yltävään munakkaampaan rock-otteeseen. Silti homma ei missään kohtaa menee väkinäiseksi tai jäykäksi – nuoret miehet eivät tee kikkailuista itse asiaa – vaan rentous, letkeys ja irtonaisuus onnistutaan pitämään kokonaisuuden osasina. Se tärkein juttu on tietysti hyvä biisikynä, joka näillä vekkuleilla yhdistelee oivasti välillä hyvinkin perinteisesti voimapoppaavia koukkuja, mielikuvituksellisia sovitusratkaisuja sekä basisti Oskari Halstin että kitarasankari Ef Pottosen taidolla käyttämää laulutekniikkaa. Falsettiin taivutaan usein, muttei falskisti. Myös luontevan stemmalaulun jatkuva käyttö, laulullinen toinen toisen täydentäminen ihastutti.
Biiseissä on moninaisia persoonallisia sävyjä The Three Musketenorsin trubadurismi-romantiikasta ja jopa System Of A Downin mieleentuovasta äkkiväärästä kyvystä suunnanmuutoksiin ja poukkoiluihin aina rumpali Pepe Pottosen kevyeen perkussio-otteeseen moninaisine rahistimineen ja tambureineen. Vaikka Wedding Crashers rokkaa, niin myös ilmaa, kaihoisaa hymyä ja akustiikkaa piisaa riittämiin pitämään touhun kepeänä.
Esiintyminen on luontevaa ja välispiikkien pöhkön oloiset tarinat eivät ole niinkään merkki jännittämisestä vaan siitä että tämä kolmikko on oikeasti vekkuli ja luonteva lavalla. Aito. Vaikka keikkaa olikin katsomassa ehkä pääsääntöisesti yhtyeen kavereita eikä kukaan ainakaan myöntänyt tulleensa Telakalle päivän katusoittojen perusteella, voi hyvin luvata yhtyeen keikan putoavan myös yhtyeen musiikkia ennestään tuntemattomille. Ihan koko settiä yhtyeellä ei ole heittää aivan yhtä tarttuvia sävellyksiä, mutta hitit eivät myöskään jää vain yhteen tai vähempään. Oikein viihdyttävä esitys.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
