Murgeli

Hämeessä heilahtaa taas! Alkavan syksyn fiiliksiä nostattamaan ja tyttölapsien pikkuhousuja kostuttamaan virittäytynyt Iittalan ylpeys Murgeli oli iskussa Kaupparissa soittamallaan soolokeikalla. Noin Hämeenlinnaan suhteutettuna vajaan sadankin ihmisen yleisömäärä oli ihan riittävä, ei ollut liian tyhjää. Lisäksi kun nuo kovimmat fanit tuntuvat olevan oikeita tosidiggareita, niin lavanedustakin täyttyi mukavasti. Meininkiähän melankolista suomenkielistä poppia haara-asennossa rokaten soittava yhtye on osannut aina luoda, jopa ilman yleisöä. Been there... Kauppari on paikkana melko sopiva Iittalan poikain keikalle, sisustusratkaisultaan kuitenkin enemmän tuollaista yökerho –luokkaa. Hämeenlinna menetti paljon, kun Kaupparin paikalla ollut Puuteri muutettiin nykyiseen asuunsa. Puuterin upeaa lavaa ja edelleen käytettävissä olevaa hienoa saunaosastoa ovat kehuneet niin Ultra Bimboot kuin 22-Pistepirkon miehistökin. No, pääasiahan on silti, että rokki soi!

Murgeli aloitti keikkaansa tuntemattomimmilla kappaleillaan vuoroin rokaten ja fiilistellen. Kentin Om Du Var Här Iittala –versiona avasi peliä ja yleisökin alkoi innostua. Retkibanaani -orkesterissa uraa luonut Vartiaisen Olli täydensi yhtyeen aktia vierailevana kitaristina ensin kyseisessä länsinaapurin pophitissä, jatkossa Ollia näki lavalla useampaankin otteeseen. Olisikohan aika liittää mies kokoonpanoon ihan virallisestikin? Sen verran usein miekkonen on viime aikoina lavalla hillunut. Pääasiassa bändin biiseistä vastaava keulahahmo, laulaja-kitaristi Olli Pitkänen eli tuttavallisemmin Opa oli melkoisessa vauhdissa, rokin perinteiset staran aktit on hyvin hallussa ja yleisön vietteleminen onnistuu. Lähinnä taustalaulussa ja kitarassa vaikuttava Iittalan Johnny Knoxville Jussi Mikkola omaa myös melko vetoavan lavahabituksen, bassosta ja rummuista huolehtivat Samit Sihvo ja Nuottakari keskittyvät tahdin antoon, vaikka kyllä viisikielisellä bassolla rytyyttävän pidemmän Samin haara-asento vakuuttaa.

Yhtyeen ikifanien suurimmat suosikit tuntuivat olevan gospelveisu Suojelulaulu, kaunis Sebastian sekä edelleen yksi yhtyeen parhaita hittejä, jo Kuuskajaskari -nimen alla tehty Pieni sydän suuri suru, jonka pojat väänsivät encoressa yleisön tiukasta vaatimuksesta. Muita erityisen toimivia vedätyksiä olivat Kemiallinen uni sekä Radioheadin Creep, jota ei yhtye eivätkä fanit ole vielä kyllästyneet jollottamaan. Välillä voisi kyllä muutakin cover-osastoa bändiltä kuulla, jos niitä kerran halutaan heittää. Alkaa olla aika moneen kertaan käytettyä tavaraa. Illan mielenkiintoisin osuus oli ilman muuta bändin rauhallisesta Evil Woman -biisistään versioima loppufiilistely kolmantena encorena. Keinahtelevan rauhallisesta levyversioista oli luotu niin rokkitykitykseen kuin reggaeenkin suuntaava vähintään vartin pituinen progepläjäys munakkailla tilutteluilla ja jopa hetkittäisillä marssiotteilla. Rytistys oli sekä hauska, että erittäin toimiva riehakkaan keikan viimeisenä naulana. Hiki tuli, vaikka kuvaamiselta ei meinannut keritä edes bailaamaan. Hyvä Iittala!

Ilkka Valpasvuo