Astrid Swan & The Drunk Lovers - viihtyisyyttä, iloa ja yksinkertaisuutta

Astrid Swanin kohtalokkaasta pianoballadismista kepeämpään poppiin kulkeneet kaksi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla julkaistua levyä ovat nostaneet neidon kotimaisen pop-kentän tietoisuuteen ja tuoneet rutosti keikkaa niin koti- kuin ulkomailla. Nyt myös Treeballista tutulta laulaja-lauluntekijältä julkaistaan kolmas levy Better Than Wages, joka tuo mukanaan The Drunk Lovers-bändin, jossa soittavat Niko Votkin (rummut), Arvi Hasu (basso) ja Coma Svensson (kitara). Eli ensimmäistä kertaa Astrid Swanin levyn kannessa esiin nostetaan myös bändi. Onko Better Than Wages nimenomaan bändilevy vai vain bändin kanssa tehty Astrid Swan-levy?

- Joo, olen haaveillut bändistä jo pitempään, mutta ei se ole niin yksinkertaista löytää tyyppejä joista syntyy bändi. Ketä vain ei voi laittaa soittamaan yhteen ja tehdä siitä bändiä. Mutta niin mä ole kuitenkin vähän yrittänyt tehdä…Ja sitten kun on soittanut muutaman muusikon kanssa keikoilla niin ei ole koskaan tullut nimeä niille. Mutta tällä kertaa menin jo äänittämään studioon bändiä joka soittaa yhdessä ja osallistuu äänityksiin täysipainoisemmin kuin vain vierailevina tähtinä. Halusin että bändi asuu siellä studiossa ja odottaa soittovuoroaan ja kokkaa ja tylsistyy siinä missä minäkin. No, ei se ihan niin mennyt kun halusin, koska kaikki lähti ensimmäisen viikon jälkeen (karkuun). Mutta silloin saatiinkiin yli puolet levystä jo valmiiksi.

- Ja koska ne jätti mut sinne yksin viikoksi äänittämään niin tämä on silti vieläkin enemmänkin bändin kanssa tehty Astrid Swan levy kuin toisin päin. Mä olen sitäpaitsi kontrollifriikki. Enkä kuulu itse The Drunk Loverseihin!

Better Than Wagesin tuottanut Nick Triani toimitti syyskuun alussa julkaistavan levyn Desibeli.netin kuunteluun ja aikaisessa vaiheessa kesällä. Niinpä ehdin kaikessa rauhassa syventyä ja uppoutua Astridin tähän mennessä rennoimpaan ja reippaimpaan albumiin. Mitä olet itse mieltä Desibeli.netin levyarvioistani?

- Tietysti olen iloinen hyvästä arviosta ja siitä että kaikki kappaleet on kuunneltu ja pohdittu. Olen jopa samaa mieltä parhaimmista biiseistä. Mutta saisinko viisi tähteä jos olisin poika?

Miksi sitten tällainen suuntavalinta? Millainen tarina ja prosessi Better Than Wagesin luomisella on?

- Spartan Picnicin jälkeen ja sen live-esitysten myötä aloin kaivata kepeyttä ja helppoutta esitysrepertuaariini. Viihtyminen, iloitseminen sekä yksinkertaisuus muodostuivat asioiksi joita halusin tutkia ja kokeilla. Halusin muistuttaa itselleni ettei musiikin tarvitse olla vaikeaa ja monimutkaista ollakseen korkealaatuista. Halusin antaa kuulijoille ilman että vaadin heiltä paljoa. Halusin myöskin tehdä pian lisää musiikkia, tiuhentaa luomisvauhtia ja nauttia prosessista ilman suuria paineita: oi, tämä on nyt se ainut levyni seuraavaan kymmeneen vuoteen = ryppy otsassa.

- Realiteetti on ettei muusikolla ole muutakaan tekemistä kuin tehdä musiikkia jos aikoo sillä selviytyä. Vauhdin lisääminen ja paineeton kevyt olo informoivat sitten uusia kappaleita. En kokenut enää tarvetta kurotella johonkin mielikuvaan tai jotain roolia kohti. Levystä tuli siis kummallisella tavalla rehellisin ja aikaansa kuvaavin mitä olen tehnyt, se ei ole kaukana minusta.

Miksi The Drunk Loversissa ovat juuri nämä kyseiset herrat ja mitä kautta ovat tulleet mukaan?

- Niko Votkin liittyi joukkooni Spartan Picnicin keikkailun alkaessa 2008 vuoden alussa. Hänet värvättiin ensin hätäpäissä Ranskaan keikalle isän suosituksesta ja sitten meillä synkkasi. Lopulta soitettiin aika monta Spartan Picnic –keikkaa duona: rummut ja Rhodes + laulu. Arvi tuli Nikon kautta levylle soittamaan ja kuuluu studiossa syntyneisiin The Drunk Loverseihin. Nikoa ja Arvia yhdistää lapsuus Savossa, hassut sanat, joku urheilukilpailu ja kamalasti sellaista mitä ei minulle ole kerrottu. Coma tuli kerran Suomeen äänittämään omaa bändiään tuottaja Nick Trianin johdolla ja minä tutustuin häneen iltaisin baarissa. Jo Spartan Picnicin äänityksiin oli tarkoitus pyytää Comaa, mutta ei se onnistunut kuin vasta nyt.

- Ja tietysti bändiin valitaan vain kauniita ihmisiä…

Mitkä ovat keskeisimmät asiat jotka erottavat Astrid Swanin ennen ja jälkeen The Drunk Loversin rekrytoimisen – tekemisen tavoissa, soundipoliittisissa kysymyksissä ja muissa käytännöissä?

- Nyt on seuraa treeneissä ja matkoilla ja keikoilla – jopa lavalla. Se oli yksi syy miksi bändit innostivat, kun kiersi yksin kaksi kuukautta Amerikassa soolokeikoilla eikä voinut itkeä eikä nauraa kenenkään kanssa. Ja voihan niiltä tulla musiikkiinkin vaikka minkälaisia ideoita, niinkuin tuleekin. Ja joskus sanotaan että ei niin voi tehdä. Mutta onneksi hyvin harvoin. Soundipolitiikkaa? No lavalla en enää kuule itseäni, rummut ja basso vaan soi. Ja tietysti levyn ja live-esitysten soundi ja kokonaisuus ovat nyt jotain aivan erilaista kuin aikaisemmin. Tämä on rokkibändi.

Mitä kaikkea on ehtinyt tapahtua Spartalaisen piknikin jälkeen?

- Tuon Picnicin jälkeen oli aika paljon keikkoja Euroopassakin ja Suomessa. Sitten ehdin myös valmistua maisteriksi ja sain uusia ystäviäkin. Mitään yksittäisiä räjähdyksiä ei ole tapahtunut, vaan mukavaa luovaa kiirettä ja reissuja. Viihdyn kiireessä ja haasteessa. Nyt kun olen lomalla ja pudonnut auttamattomasti rutiinivaudista pois en edes muista mitä minulle on tapahtunut. Ja koska Spartanista ei ole paljoa aikaa, nuo sen jälkeiset tapahtumat ovat pitkälti osa Better Than Wagesin luomista.

Olet parhaillaan New Yorkissa. Ihanko lomalla vai liittyykö jotenkin bändiin?

- Olen täällä lomalla. Olen ollut jo koko kesän lomalla ja se alkaa tuntua väsyttävältä. Lomalla on koko ajan tarkkailija ja ulkopuolinen. Olen ehkä maailman huonoin turisti ja lomamatkaaja. Keikkamatkoilla on se hyvä puoli että on aina jokin syy miksi on matkassa ja siinä sivussa saa kokea vähän maisemia ja erilaisia paikkoja, mutta ei ole velvollinen olemaan turistina. Onneksi mulla on täällä koko ajan sähköpostihaastatteluja ja muutamia ystäviäkin kaupungissa! Ja New York on inspiroiva. Mutta ei tällaisella lomalla voi edes rentoutua kun ei malta jäädä kotiin koskaan lepäämään…

Miksi Better Than Wagesille kannattaa antaa tilaisuus?

- Ehkä sille ei tarvitse antaa tilaisuutta vaan se ottaa tilansa ja viihdyttää. Toivottavasti. Jos musiikille pitää oikein antaa tilaisuus niin silloin joko asenteessa tai musiikissa on vikaa.

Haastattelu ja livekuva: Ilkka Valpasvuo, kuva: Varpu Eronen