Teatones

Nyt kyllä tuli lähdettyä keikalle sillä lailla hetken varoituksella. Samana aamuna ei ollut itsellä vielä hajuakaan että tänäänhän on Tampesterissa Tapahtumien yö tai Taiteiden yö vai mikä se nyt sitten ikinä onkaan? Joka tapauksessa, kaikennäköistä kultturellista settiä tarjolla, miekannielennästä teatteriin ja tietysti myös keikkoihin. Kaverin vihjeestä (kiitti Jaakko) suuntasin ensimmäistä kertaa elämässäni Tampereen Teerenpeliin ja sen hiukan luolamaisen alakerran live-iltamiin, jossa esiintyi paikallinen akustista folk-poppia soittava Teatones.

Kahdella akustisella kitaralla, bassolla, koskettimilla ja kantelella varustautunut viisikko soittaa laulaja-kitaristinsa Tiina Koskisen haaveilevan melodisia kappaleita heleästi ja kiireettömän avarasti näppäillen. Niinpä jo ennakko-odotuksissa mietiskelin jotta mikähän mahtaa olla Teerenpelin meininki? Löytyykö yleisöstä mielenkiintoa tällaisen, ennemmin Telakan kaltaiseen paikkaan onnen omiaan olevan, yhtyeen seuraamiseen ja sen äärelle hiljentymiseen. Eturiveistä sitä tahtoa löytyikin mutta niin vahvaa lumoa Koskisen äänessä, biiseissä tai presenssissä ei vielä ole että neito olisi onnistunut hiljentämään täpötäyden ravintolan. Rikkaammin sovitetuissa kappaleissa taustahäly ei haitannut mutta pelkistetyimmissä nainen ja kitara-kappaleissa hiukan kyllä murensi tunnelmaa.

Anna Heikkilän taustalaulu ja melko pieneen rooliin jääneet koskettimet tukivat hyvin Koskisen tulkintaa, mutta vahviten sovituksissa nousivat esiin sekä Juhani Tiaisen kitaroinnin mainiosti Tiinan kitaran kanssa kietoutunut työskentely että Emmi Perttolan kanteleesta sekä näppäillen että jousella lähtenyt mauste. Santtu Kuivamäen basso toi vain lisää pohjaa koko bändin sovituksiin. Yhtyeen hienon kolmen kappaleen Was It The Portuguese Wine? -EP:n dynaaminen päätösraita Reality Show toi mukanaan vielä Panu Ukkosen klarinetin ja Marko Niittymäen congan. Mikä oli hieno lisä, mutta etenkin puhaltimen volyymitasojen sovittaminen luolakaikuisessa livetilassa muuten herkkään näppäilyyn ei ihan täysin napakymppiin iskenyt. Muuten kappaleen irrottelukäänne on kyllä hieno. Seitsemän soittajan luoma melko isolla askelmalla toteutettu kasvatus otteiden vaihtoja myöten paljaasta tummasta näppäilystä sielukkaaseen, jopa funkahtavaan jammailuun asti nosti hymyn korviin.

Parhaat kappaleet erottuivat joukosta, ja niistä etenkin keikan avaukseksi kuultu sekä sen myös encorena biisipulasta johtuen päättänyt Silly Poems ja jo mainittu Reality Show vakuuttivat vahviten. Vaikka soittajat ovat poikkeuksetta pirun lahjakkaita ja moniosaavia niin liioittelun puolelle ei onneksi menty. Jopa Annan tiskiharjalla soittama muoviämpäri palveli kokonaisuutta. Kaiken kaikkiaan Teatones toimii hyvin myös livenä. Lisää biisejä vaan tekemään, että riittää jatkossa encoreenkin vielä.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo