Rockfestari Naamat – perjantai

Naamat eli kolme päivää ja kaksi yötä aivan helevetin kauniissa paikassa, aivan helevetin hyvää musaa ja aivan helevetin kivoja festivaali-ihmisiä. Jos joulupukki myy kaljaa, eihän se voi olla huono asia!

Nyt järjestettiin jo kymmenennet Naamat. Alunperin systeemi oli suljetumpi kuin nykyisin, pelkästään kaveriporukan pläjäys. Sitten avattiin ukset muillekin, tosin rajoitetusti, lippuja myydään vain kahdeksan sataa. Ohjelmistopolitiikka noudattelee mallia ”kiinnostava”, eli bändejä, joista mä en ainakaan ole aina kuullut etkä välttämättä säkään. Edelläkävijyys-meininkiä, hiukan samaan malliin kuin Jyrockissa. Eli jos joku taho soittaa Naamoilla, se taho voi myöhemmin soittaa myös vaikka Tavastialla.

Mut hei, mennääks jo asiaan?? Pahoittelut muuten siitä, että tän rapsan kieliasu on Desibelin kirjoitussäännöstöä noudattelematon ryöpsäys suoraan tajunnasta. Mutta ihan siis sen takia, että Naamat on kanssa sellainen meleko orgaaninen systeemi, niin en mäkään jaksa virallistella kun voi olla helpomminkin ja tehä asiat iisisti. Mutta silti huolella. Ja hei, oon myös vielä lomalla. Jos joku kielispede pahastuu niin voi mennä pussaamaan Aleksis Kiven hautakivee.

Naamoillehan lähti linkkikyyti Lutakosta siitä fakin lasiteräsarkkitehtuurin nykyhelmen amiskorkeakoulu Innominkäliepoliksen nurmikon eestä. Siinä olis jo melkein voinut järkätä festarin. Aivan helevetin energinen ihmisdynamo Heidikki nosti fiilistä ja kertoi ensikertalaiselle että hyvä on meininki perillä. Melkein lähettiin jo kotiin kun kyytiä ei kuulunut, mutta linkki (eli linja-auto jyvääskylääks) tuli kummiskin lopulta ja siitä lähdettiin ajamaan Muurameen kohti Tuomiston tilaa. Aina vaan pienempää tietä kuljettiin, kunnes... ajettiin takaisin! Nimittäin linkkikuski ajeli muutaman kilsan harhaan, kunnes hoksasi kääntyä takasin yhen järven rannassa. Melkein osu yhteen parkkeerattuun sikakalliiseen bemariin, muttei harmi kuitenkaan. Löydettiin sit oikeaan paikkaan, eli sellaisten mäkien taakse. Siellähän oli sitten peltoa ja yks rykelmä vanahoja maalaisrakennuksia. Festarialue oli siellä niitten vanhojen pytinkien keskellä. Ehkä pienin ikinä festarialue, mutta kyllä just hyvä. Ei tartte kävellä kilometriä kun Kari Vepsä alottaa Rentolavalla hei minuutin päästä!

Ja lava oli sellainen syvennys riihen tms. seinässä, kuulemma joku paikka, missä agrimarketkaudella erotettiin jyvät akanoista (mää en nyt löyä tähän linkkiä mut näin jossain sanottiin). Eipä huippua! Yhen liiterin seinästä sai kaljaa, ja oli muuten halapaa: kolme euroa nollanelonen. Ja siideri ja lonkku saman verran rahaa nollakolmekolmonen. Oliskohan se niin, että jos joku asia on kohtuuhintainen, siihen käyttäs enemmän rahaa, kuin jos se maksas vähän enemmän? Mää ostan levyjä halvalla paljon enemmällä rahalla kun ostasin kalliilla. Kalja oli myös erinomaisen kylmää ja joka kerta näpsäkkäät myyjäpojat keksi jotain hassua sanottavaa. Ja hymyili. Niin oli kivoja poikia että melkein toivoisin että olisin ollut HOMO.

Niin bändejä. Eka oli semmoinen kuin The Leopards, jossa oli kai pari jäbää mut ennen kaikkia yks tyttö, joka soitti pystybassoo ja oli ehkä maailman söpöin ja ihanin tyttö (mun tyttöystävän ja Aija Puurtisen ja Robynin jälkeen). Ei nyt jaza googlata mutta oliskohan ne ollut abouts Jyväskylästä kun se keulatyttö puhu musta vähän jyvääskylää? Opetataas nyt kaikille lisää jyvääskylää: se menee näin, että venyytetään sanoojen toisen tavuun vokaalia, eli ei esimerkiks ”karuselli” vaan ”karuuselli”. Ja semmoisen vähän vittumaisen klangin jos saa aikaan niin hyvä.

Niin, se lepardibändi. Olipa vaan kyllä hyvää settiä ja aivan loistava ensiesiintyjä! Jonkin sortin rockabilly-meininkiä ja vähän takapotkusydeemiä sekaan. Ja yhen kantribiisinkin ne veti. Mää en noista billyistä tiiä yhtään mitään, mutta tää kyllä toimi aika loisteliaasti. En muista paistoko tässä vaiheessa aurinko, mutta se olis varmaan kalvennut sen basisti-laulaja-tytön säihkeen vierellä.

Sit tauko, vähän lisää olutta seinän aukosta ja muistaakseni ruokaa. Sitä varten oli koju tehty, missä oli yks iso pannu ja joku jutska missä paistu makkarat. Sai vokkia ja makkaraperunoita (mikä muuten on ”taksari” Jyvääskylään grilleillä. Toim. huom.) ja ihan ok kasvisnuudelia. Ja aamulla aamupalaa ja seuraavana päivänä erikoismenyyn, mikä sisälsi ties mitä sian seläkkeitä ja alkuhärän sarvea.

Jaakko & Jay oli seuraavina lavalla. Nää oli kait Tampereelta ja julkassu yhen seiskatuumasen vinyylin niitten akustista folkkipunkkia. Desibelin keesipäinen pubiruusu eli valokuvaaja Valpasvuo tykkäs näistä kovastikin, eli kyllä mäkin ennakkoon tykkäsin kun meillä on aina niin samanlainen musamaku (= kumpikin antaa Jooselle viis tähtee ja kympin aina). Ja nukuttiin muuten samassa teltassa. Melkein vois kysyä, että jos Ilkka ja Tuomas nukkuu samassa teltassa niin onko ne HOMOja vai vaan Ilkka ja Tuomas, jotka nukkuu samassa teltassa, mut en kysy, vaan kerron, että Jii et Jii oli kyllä perskileen kova! Mää vähän ootin että Jaakko-kitaristilaulaja tulee sen mellakka-aidan (pari tolppaa ja naru) läpi. Tulihan se aika aikasessa vaiheessa. Siis bittu mikä meiningi oli, ja festarin eka pittikin! Keikan jäläkeen ostin vitoosella näitten seiskan infosta – sain numeron 454/500, jep jee!

Omien nykykulmien ikinuori poika Pelle Miljoona oli Unabomberilla liikenteessä kolmantena perjantaina eli abouz kympiltä. Mää en tosta Pellen musasta ihan hirveesti välitä, mutta asennehan miehellä on yhtä iso kun loksit. Unabomberibiisejä en tiiä tuliko puoltatoistakaan kourallista, muut tuli sit niitä klasareita – eli kitaristi Melan uutena biisinä spiikkaama Motari, sit Juoxe villi lapsi ja Gabriel-reggae ainaskin. Pitääpäs muuten mainita (ettei kukaan luule et oisin HOMO. - het.seks. huom.), että se bassoa soittanut tyttö tässä Unabommerissa oli aika vähän hei rock! Kyllä se on niin että bassoa soittava nainen on mun kirjoissa aika muuten korkeella.

Risto oli perjantain viimeinen, ja vähän jo suunniteltiin toimituspalatsissa, että nyt on pakko tätäkin aktia välillä kehua kun on tullut oltua kriittisiä viime aikoina. Johtusko se siitä, että nää on nähny aika moneen kertaan jo ja että viime levy ei ollu kovin hyvä. Mää ostin binyylin ja muutaman kuuntelun jälkeen nostin sen hyllyn päälle kansinäyttelyyn kun siinä oli kiva väri (oli vaaleenpunanen, eli oonko mä nyt sit kuitennin HOMO? - epäil.Tuom.huom).

No se keikka. Olipa kyllä ehkä paras Ris-To mulle ikinä! Nyt oli bändi niin hyvä että vähän vaikee keksiä mitä sanoja käyttäs kun en mithän oikeutta ne sille kummiskaan tee. Mut mää kerron sen, että musta oli tosi kiva kun Ihmisen kaltaisen aikaan kaks tyttöö mun eessä pussaili. Siis ”ihmisen kaltainen”, ei ihminen. Mää en tajuu miten vieläkin vuonna 2000 ja yheksän jälkeen jonkun juutalaisen hipin syntymän asenne tisseistä tykkäävistä tytöistä tai pippeleistä tykkäävistä pojista on niin he-le-ve-tin perseestä ja jotain vuodelta 1971 vai millon Suomessa homous oli vielä sairaus. Tai rikos. Mää vaan tykkään kun ihmiset tykkää toisistaan, eks? Ei kait Naamoilla ollu ketään homofoobikkoa, sillä siellähän oli vaan ihan supermukavia tyyppejä. Se piti muuten vielä sanoo, että joku Riston uus biisi kuulosti ihan tosi kivalta hippimusalta. Oli kuin Woodstock, tai ehkä tässä tapauksessa Ris-Tock. Mahtava keikka.

Mitäs mä just sanoin noista festivaalivieraista? Että kivoja ja suvaitsevaisia? No arvatkaas mitä yöllä tapahtu? Joku meiän naapureista heitti omaa PASKAA yhen läheisteltan oveen. Siis jumalauta paskaa. Tää meni niin, että me mentiin ehkä jotain kahelta nukkumaan. Sit 4:40 – mää katoin puhelimesta kelloo – alko ihan hirvee riitely kun yks näistä dorkista oli laittanu musan täpölle vaikka yks tyttö nukku siinä vieressä. Tunnin verran ne jakso huutaa siitä ja mää pelkäsin että kohta joku kaivaa aseet esiin ja alkaa ampuu. Tai ihan vaan hakkaa, oli oikeesti nimittäin niin aggressiivista, että peloissani käpristelin makuupussin uumenissa että mutkin tapetaan siinä sivussa. Eli en siis ihan nukkunu. Ja sit kun nää sankarit oli tätä vääntäny sen tunnin, niin joku niistä paskansi ja heitti sitä paskaa sit siihen yhteen telttaan. Siis helvetin perkele! EI NOIN TEHÄ! Mää en oo koskaan toivonu että muistuttaisin yhtään mitään muskelisankaria, mutta nyt ajattelin että olispa Tony Halmeen ego ja lihakset ja ”INPUT ONLY” persiissä niin pistäisinpä turpaan niitä kaikkia (paitsi sitä tyttöä). Toivottavasti koprofiilit ette tuu ens vuonna vaan meette Himokseen.

Nyt tähän lohdutukseks Rölliä mukaillen (säv. Roskanheittäjät):

Paskanheittäjät on pelottava joukko hirmuinen
Ne riehuu Naamoilla kakkakikkareita heitellen
Älä milloinkaan liity sä Paskanheittäjiin
Liity mieluummin vaikka Omituisiin otuksiin

Ja alko muuten sataakin.

Tästä eteenpäin lauantaihin.

Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: Ilkka Valpasvuo