30.06.2009
Klubi/Tampere
Ellis Hooks on amerikkalainen blueslaulaja, joka on kohtalaisen vähän tunnettu Suomen piireissä. Miehen promokuva, joka oli ainakin ainoa Tampereella todistettu promootioväline, vihjaili miehen musiikkityyliksi enemmänkin 90-luvun limaisen sydänsärkysoulin kuin kovan bluesfunkin. Tästä syystä monikaan bluesfani ei välttämättä klubille tavallisena tiistai-iltana eksynytkään.
Paikalle oli vain saapunut muutama kourallinen valveutuneita ihmisiä. Mies soitti muutamaa päivää aikaisemmin Puistobluesissa ja saapuminen klubille saattoi olla miehelle pienoinen lasku tunnelmassa. Vähäisen väkimäärän lisäksi miestä odotti edessään 5 metrin hajurako yleisöön nähden (voi meitä suomalaisia!) Yhtyeelle negatiivinen tila tosin antoi vain mahdollisuuden hypätä lavalta alas, jonka sitten 3/4 yhtyeestä tekikin, eikä tunnelman laskusta ollut tietoakaan.
Hooks otti tilan niin kuin ammattilainen ottaa. Robert Plantin ja Mick Jaggerin rockkukkomaastossa liikkunut Hooks hyppi lavan päädystä toiseen tarjoillen koko ajan tiukempaan materiaalia soulin, funkin ja bluesin lajityypeistä. Todella kelvolliset sopan ainekset. Alkumetrit käynnisti Uncomplicated ja Forty Nights ja hieman myöhemmin bluesjuna jyräsi If God Brought You To It –kappaleen tahtiin.
Muutenkin heti alkumetreillä tuli selväksi että tämä yhtye ei paljoa pelleile tai tee virheitä. Hooksin tukikolmikko oli ehdottomasti sitä luokkaa joka osasi tehdä kaavoista hauskoja ja rutiineista mielenkiintoisia. Kitaristi oli liian hyvä, että häntä viitsisi edes ryhtyä nimittelemään rivikitaristiksi ja basistillakin oli loistava ote soittimeensa. Hänen otteessaan oli myös mielenkiintoista vasemman käden tekniikka. Mies nimittäin liikkui sormituksista toisille slide-kitaristin tavoin.
Kukaan muusikoista ei joutunut osaksi tapettia ja vähiten heistä rumpali. Rumpali osallistui Hooksin kanssa laulamaan jamesbrownmaisessa breikkiosiossa ja huudattamaan yleisöä ”shake your moneymaker” –huudoilla. Virnuilun ja kapulan pyörittelyn lisäksi mies pomppi joka suuntaan tuoliltaan lopulta intoutuen rummuttamaan kaikkea mitä näki. Mies naputteli klubin kattorakenteita, tanssilattiaa ja erään naisen reisiä. Maailma on hänen rumpunsa!
Hurmiollisesta nostatuksesta palattiin vielä muutamaan bluesralliin ja loppua kohden vanhat mestarit saivat ansaitsemansa kunnioituksensa. Ensiksi Hooks tulkitsi Hendrixin Red Housen ja encorena kuultiin sitten Muddy Watersin Mannish Boy.
Hikisen väen poistuessa yöpuulle olivat kommentit luokkaa ”ei ihan joka tiistai” ja ”ja tätä ei lavatansseilla nääkään”. Ainutkertainen bluestiistai ja loistava kapula oravanpyöräviikon rattaisiin.
Teksti & kuvat: Otto Kylmälä
