12.06.2009
Lähes minkä tahansa pitkäsoittoäänitteen suurin ongelma korostuu eniten disco-levyissä. Kymmenestä kappaleesta yksi on se hitti, kahdeksan muuta on silkkoja “fillereitä”, levyntäytettä, yksi piisi saattaa vielä olla sitä hittiä muistuttava kopio, paskempi äpäräveli. 90-luvulla oli kiehtovaa seurata esimerkiksi, miten Carl Douglasin “Kung Fu Fighting” -LP:n lisääntyminen kirppareissa oli suoraan verrannollinen halpojen disco-kokoelmien invaasioon anttiloiden hyllyille.
Giorgio Moroder (oik. Hansjörg Moroder, s. 1940 Italiassa) on ymmärtänyt sen, että kun lähdetään lattialle joraamaan jumpsis jömpsis, niin väleihin ei mitään viulukone-slowariraitoja väkisin ahdeta! Tämän ajattelun ilmeneminen lämmittää kotitravoltan sydäntä, lähes tuo kyyneleet silmiin 30-minuuttisella levyllä From Here To Eternity. Äänite koostuu viidestä yhteensidotusta nimikappaleen muodostavasta teemasta, sekä kolmesta erittäin herkullisesta irtohitistä. Tällaista jatkuvaa sykettä alusta loppuun en ole kuullut millään toisella levyllä.
Moroder on tärkeä osa koneellisen musiikin historiaa. Perus-Jarret ja -Kraftwerkit osannevat mainita nimeltä melkein kaikki, mutta epäilenpä, että tämä multi-instrumenttinsa taitava nero on jo hieman nextiä leveliä: eihän hän ole näkynyt televisiossakaan pariin vuoteen vissiin. Tämä siksi, että hän on satsannut ns. ”hiljaiseen osaajuuteen”, vetäytynyt tuottajaportaalle, kontrolloituun tuntemattomuuteen. Soolohittejä hän teki ja esitti jo 60- ja 70-lukujen Saksassa taiteilijanimellä Giorgio, mistä nuoremmalle kuulijalle yllätyksellisimpänä kappaleena mainittakoon Dannyn suomeksi esittämä Maantieltä taloon (Nachts scheint die sonne). Moroderin valtit on vuosien saatossa olleet paitsi tyylillinen mukautumiskyky, myös hitintekotaito. Hänen nimensä voi tulla vastaan vaikka missä: olympiakisojen virallisen kappaleen säveltäjänä (1984, 1988), Donna Summerin tai Sigue Sigue Sputnikin tuottajana, pölöjen leffojen soundtrackillaan pelastajana (mm. Midnight Express, Flashdance, Top Gun), tiukkojen pelien soundtrackin vahvistajana (mm. Grand Theft Auto: Liberty City Stories)...
From Here To Eternity on kenties paras disco-albumi koskaan, ja ainakin tekijänsä pähkinänkuoressa. Se antaa arvioijan käyttää miljoonannen kerran puhkikuluneen termin ”kuusnelossaundi” sekä fraasin ”tämä on tosi elävää musiikkia, vaikka onkin koneilla tehtyä”. Moroderin samarin-pierusaundit haastavat alati jalat spastilliseen tanssitilaan, samalla oikeuttaen 5-6 minuutin raitakestot. Kappaleet ovat kaunista, tarvittaessa myös hauskaa, tarttuvaa space-robottidiscoa, jonka elementit ovat yksinkertaisia, mutta riittäviä, hallitun minimalistisia. Puolituntisen nonstop- ja g-spot -jumpseen olennaisina ainesosina ovat esim. tymäkät piitit, vocoderistinen cylon-laulu sekä sensuelli naislaulanta huokailevan giorgion vastineena. Täydellinen kappale I´m Left, You´re Right, She´s Gone hypnotisoi korvat. Sanomaa ei tarvita: on vain mies, nainen, avaruusseksuaalisuus, hopeanväriset uniformut, you know, the usual.
Janne Kuusinen
