08.06.2009
Pääkaupunkilainen poprock-trio Wedding Crashers on voittanut kuluvana vuonna sekä Provinssirock-kiinnityksen tarjoavan Alkupiste-bändikisan että pääkaupunkiseudun oman perinteisen katselmuksen Äänen ja Vimman. Sittemmin yhtyeeltä on saatu julki neljän kappaleen näytelättykin, joka todistaa että hyvät biisit ovat hyviä biisejä yhtä lailla lavalla kuin levyllä. Toki lavalla pakettiin saa myös kolme upeaa hurmuria. Lisäksi live-painotus näkyy siinä että levykin on nauhoitettu pitkälti live-soittona. Tiivistyksenä yhtyeestään bändi kertoo että Wedding Crashers livenä on ehkä vähän sama kuin Sushi-ravintola kännissä – etukäteen ei tiedä mitä tulee saamaan, eikä jälkikäteenkään ole ihan varma...
Yhtyeen varhaishistoria juontaa veljesten Esa eli Ef (laulu ja kitara) ja Petri eli Pepe Pottosen (rummut) sydänsuruihin ja yhtäaikaiseen koulusta lintsaamiseen. Koska mukana sattui olemaan kitara, piti sydänsuruja käydä purkamassa vitutus-rokkibiisillä. Jotain kuitenkin puuttui vielä. Onneksi kaksikko päättyi sattuman kautta koulun bändiluokkaan laulaja-basisti Oskari Halstin kanssa. Kemioiden kohdattua Pepe vaihtoi rakkaan moponsa rumpuihin, Osku rakensi basson vanerista ja pölynimurista ja ensimmäistä keikkaa todisti kourallinen kavereita Oskun pihalla. Siitähän on enää vain muutama askel kahden kotimaan kovimpien bändikisojen joukkoon kuuluvien näytösten voittamiseen. Yhtyeestä tarjoilluissa laatusanoissa korostuivat omaperäisyys ja viihdyttävyys. Parasta oli kuitenkin että monet tytöt tykkäsivät eivätkä läheskään kaikki pojatkaan vihanneet. Nalle Österman sanoi Äänen ja Vimman karsinnoissa myös hienosti että ”Teil on saatanan hyvä bändi mut ootte niin vitun tyhmiä!” Ei siis hyvällä, mutta se vahvisti tosi paljon kolmikon omaa näkemystä bändistään, joka on lähes kirjaimellisesti sama.
Yhtyeen musiikissa akustispainotteisuus kohtaa kepeän säröisen voimapopin. Melodioiden ja harmonian perään ymmärretään myös. Myös mieltymys laulaa ihan vähän korkeammalta kuin luontevalta tuntuisi kuuluu WC:n agendaan. Pepe taas soittaa rumpuja kuten Seppo Räty heittää keihästä: voimalla vaan ei tekniikalla! Kysymykseen miksi tällaista musiikkia ei ole sen erityisempää vastausta kuin pyrkimys omalla musiikilla päästä samoihin fiiliksiin mitkä itselle tulee kun kuulee jotain omasta mielestä helvetin hyvää. Vaikuttajiksi on monessa yhteydessä tarjottu The Beatlesiä – sekä musiikillisesti että kokeellisuuden, saavutusten, absurdismin ja tukkatyylin puolesta. Lisäksi esiin nostetaan veljesbändit kuten Van Halen (maailman kaikkien aikojen paras kitaristi ja aurinkoista Kalifornia-heviä), AC/DC (maailman paras beatkomppi), Oasis (maailman paras rocklaulaja aikoinaan) ja The Hives (mieletön live). Rockin maailmassa selviytymistä varten on korvaamatonta tietoa ja taitoa tarjonnut myös Speden western Hirttämättömät.
Wedding Crashersin musiikin luominen tapahtuu Oskun ja Efin biisiaihioiden pohjilta, joista Pepe ensin kertoo kuinka huonoja ne ovat jonka jälkeen niitä ryhdytään työstämään. Musisoimisen tavoitteistaan WC kertoo seuraavaa:
- Hyvältä tuntuvassa bändissä soittaminen ratkaisee itse asiassa todella monta elämän peruskysymystä. Siitä saa olemassaoloonsa tarkoituksen ja tavoitteellisuutta. Tietynlaista itsensä kehittämistähän se on. Lisäksi keikat on yksi luontevimmista tavoista nähdä kouluaikojen aikaista laajaakin kaveriporukkaa. (Äh… rahan perässä me).
Tulevaisuudestaan yhtye valottaa sen verran että veljekset ovat lähdössä Etelä-Ranskaan, jonka jälkeen keikkoja on tulossa Tavastialla, Provinssirockissa ja Lepakkomiehessä. Levydiilistäkin on ollut puhetta. Jonka jälkeen kolmikko alkaa todennäköisesti säästää rahaa yhteistä traktoria varten.
Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Yasir Al-Ani ja www.myspace.com/yourwc
