27.05.2009
Klubi/Turku
Kevään viimeisen 8Raita-klubin esiintyjät herättivät ennakkoon runsaasti kysymyksiä. Keikkaillan teemana oli Agent Kooperin toisen, Head + Heart -nimellä varustetun pitkäsoiton julkaisu. Illan lämmittelijänä nähtiin ruotsalainen, Suomessa vielä verraten tuntematon Francis.
Mikäli nyt nähtyä keikkaa on uskominen, ei vanhakantaista poprockia Mando Diaon ja kumppaneiden hengessä soittava Francis pysy kovinkaan kauan tuntemattomuuden verhon suojassa Suomessakaan. Näin nelikon nyt ensi kertaa ja se osasi ottaa tilan ja tilanteen haltuun niin itsevarmoin ottein, että bändin omasta soitosta ja esiintymisestä nauttimisesta ei jäänyt minkäänlaista epäselvyyttä. Kun bändin laulajaneitonen asteli lavalle yleisön halki marakasseja soittaen muun bändin jo soittaessa, oli kuulijoiden helppo odottaa tulevaksi kunnon rock’n’roll-show’ta. Vetävästä alusta alkaen tunnelma lavalla pysyi korkealla ja keskiviikko-illan Klubin puolityhjän keskikerroksen yleisö näki kuulijansa tavoittavan bändin, joka vaihtoi tunnelmaa vuoroin rautalankamaisesta rock-poljennosta valssin pyörteisiin ja sieltä taas suoraa huutoa lähenteleviin autotallitunnelmiin. Tärkeimpänä yksittäisenä Francisin soundia määrittävänä tekijänä on ehdottomasti bändin naislaulajan rosoisen matala ja syvältä kumpuava, aavistuksen The Bellraysin Lisa Kekaulalta kuulostava ääni, jota on vaikea sovittaa neidon pieneen ulkokuoreen.
Keikan edetessä apuun otettiin välillä megafonia ja välillä kosketinsoittimia, mutta perustunnelma pysyi hyvin samanlaisena, sinänsä todella onnistuneena, koko setin mitalta. Hyvältä kuulostava ja näyttävä orkesteri on varmasti valmis suurempiinkin ympyröihin, mutta aika ajoin ilmenneestä esiintymiseen liittyvästä yliyrittämisestä ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä olisi pahitteeksi päästä eroon. Tai vaihtoehtoisesti: jos meininki on noin korkealla jo silloin, kun harvalukuinen yleisö keskittyy lähinnä tuijottelemaan oman tuoppinsa pohjalle, mitä se on täyden salin tanssiessa Francisin tahtiin? Jäämme odottamaan mielenkiinnolla.
Agent Kooperin saapuessa lavalle kello näytti jotakuinkin yhtätoista. Bändi aloitti luonnollisesti uuden Head + Heart -albumin materiaalilla, kappaleella Into Forget Fulness. Jo tämä kappale vahvisti livesoitossa sen, mitä uusi albumikin antoi olettaa. Seesteisen debyyttilevynsä vastapainoksi uusi levy esittelee kiivaamman ja – mäkihyppytermejä ontuvasti lainaten – rohkeammin eteenpäin nojaavan yhtyeen, joka yhdistää aiemmin leimallisen lämpimään ja orgaaniseen sointiinsa nyt myös koko lailla vaikutteita grungesta. Toki bändi on aiemminkin puhaltanut elävänä rutkasti energiaa kaikkiin kappaleisiinsa, mutta uuden levyn kappaleet tuntuvat vastaavan paremmin bändin live-energiaa.
Syystä tai toisesta Agent Kooper oli lastannut settinsä alkupuolelle kohtalaisen runsaasti myös vanhempia kappaleita, ja soitto kuulosti aika ajoin jotenkin varaukselliselta ja hermostuneelta, liekö herroilla ollut jännitystä puntissa? Onneksi tahma ei kuitenkaan ollut luonteeltaan pysyvää, vaan illasta kehittyi esityksen puolesta lopulta kunnon rokkikekkerit. Uusista biiseistä etenkin The King Is Dead oli täysosuma myös livesoitossa ja esimerkiksi Northern Lightsin tunnelmointi lähenteli harmonisuudessaan Sub Popin melodia-lähettiläitä Band of Horsesia ja Fleet Foxesia.
Agent Kooperin on vaikea uskoa pettävän livenä kovinkaan pahasti, eikä niin lopulta käynyt tälläkään kertaa, vaikka mitään päätä huimaavaa ei nähtykään. Ilta oli silti kokonaisuutena erinomainen, sillä lämmittelijänä soittanut Francis oli todella positiivinen uusi tuttavuus. Toivotaan, että nelikko löytää tiensä Suomeen uudemmankin kerran!
Teksti ja kuvat: Ilmari Ivaska
