Anna Järvinen (SWE)

Anna Järvisestä on helppo pitää. Suomessa syntynyt, mutta suurimman osan elämästään Ruotsissa viettänyt 39-vuotias laulajatar näyttää kirjastonhoitajalta, eikä hänen olemuksessaan ole suuren pop-tähden elkeitä. Silti lavalla ollessaan Järvinen onnistuu parhaimmillaan vangitsemaan ujolla karismallaan. Uuden levynsä Man var bland molnen tiimoilta Tavastialle saapunut artisti veti tuvan lähes täyteen.

Pari kertaa Järvisen elävänä nähneelle konsertti ei tarjonnut paljoakaan uutta. Järvisen taustalla soittaneen yhtyeen kokoonpano oli hiukan muuttunut viime kerrasta, mutta loistavasta rytmiryhmästä, nuoren Tom Pettyn näköisesti kitaristista ja Dungen-yhtyeen hippi-idoli Gustav Ejstesistä muodostunut bändi oli tuttuun tapaan tyylitajuinen. Järvinen tulkitsee edelleen vahvasti, mutta jatkuva sanojen venyttäminen alkoi pidemmän päälle ärsyttää. Vaikka muuten kaikki oli periaatteessa kohdallaan, ei kappaleisiin saatu rakennettua levyversioiden kaltaista tunnelatausta.

Keikka myös paljasti sen, miten paljon heikompi Järvisen uusi albumi on debyyttiin Jag fick feeling verrattuna. Jazzahtava Social kompetens tylsistytti ja rock-pala Är det det här det hela handlar om? osoitti sen, että Järvisen on parempi pysyä herkistelyn parissa. Låt det dö ja Äppelöga kyllä vakuuttivat, mutta muuten parhaimmat palat olivat ensilevyn materiaalia. Helsinki, Götgatan, Kom hem ja Leena ovat lajinsa eliittiä myös livenä.

Suuhun hiipinyt hienoinen pettymyksen maku kuitenkin poistui, kun Järvinen saapui toiseen encoreen lavalle yksin, ja istahti pianon ääreen. Debyytiltä tuttu Nedgångslåten kuultiin äärimmäisen riisuttuna versiona, jolloin Järvisen upea tulkinta nousi pintaan. Hetken taianomaisuutta ei rikkonut edes Järvisen haparointi koskettimilla. Keskinkertainen ilta sai loppujen lopuksi arvoansa paremman päätöksen.

Teksti ja kuvat Tommi Saarikoski