15.08.2002
Klubi/Tampere
Voi hittolainen että nyt oli kovat bileet! Klubille oli rakennettu reggaen hengessä etenevät illanvietot, joissa ei lipun hinta hirvittänyt. Lippuja ei nimittäin myyty, vaan kaikki hyvän rytmimusiikin ystävät toivotettiin tervetulleeksi. Ja sen mukaan sitä sakkiakin oli todella paljon noin arki-illaksi. Ihan mukava ylläri tavallisen tappavalle torstaille. Esiintyjistä ei itselläni ollut minkäänlaista hajua, joten odotuksiin vastaaminen oli helppoa. En silti ollut kuvitellut kokevani ihan tämänkaltaista hikistä superjamitteluiltaa.
Liveantiin latautumiseen antoi hyvää vauhtia deejiin reggaesetti ja väkeä valui mukavasti paikalle, kun Zai & I kipusivat lavalle. Kyseessä oli deejiipohjainen combo, jossa laulaja huolehti showsta ja levylautasen äärellä keskityttiin lähinnä rytmin luomiseen. Lava olisi jäänyt ehkä hivenen tyhjäksi, jollei iki-ihana torvisektio Baabelin Torvet olisi ollut täydentämässä illan ensimmäistä todella hyvää tanssiannosta. Parivaljakkohan vaikuttaa myös muun muassa Soul Captain Bandissä, missä miekkosten tuuttailu on ollut minulle se paras osa koko orkesteria. Meno oli todella hyvää juoksevaa reggaeta, jota oli miltei pakko alkaa tanssia. Lavanedusta täyttyi mukavasti ja jalat nousi tasaisesti. Myös asiaan enemmän tai vähemmän kuuluva yrtin tuoksu leijui ilmassa.
Sound systeemit jätettiin nurkkaan, kun Puolalainen Paprika Korps asteli lavalle. Viisimiehinen orkesteri luotti enemmän perinteiseen orkesterimuotoon, rumpujen, basson ja kahden kitaran muodostamaa saundia väritettiin koskettimilla ja ajoittain melodikalla. Nyt täytyy myöntää, että jollen olisi ollut tanssivaihteella, olisin varmaan tippunut tuoliltani! Miten joku orkesteri voi soittaa samassa setissä tiukkaa rockia, rautalankaa, hypnoottista avaruussambaa ( josta etäisesti nousi mieleen jopa Laika And The Cosmonauts ) ja dubkaiulla varustettua fiilistelyä. Ja silti kokoajan taustalla oli menevä reggaenykiminen? Todellakin, sananmukaisesti tiukoista kitararokkirevittelyistä mentiin melodikalla ja kaiulla tuotettuun avaruussurffailuun. Ilman muuta kovin näkemäni Puolalainen yhtye. (Ehkä myös ainoa, en ole aivan varma.) Joka tapauksessa, kuten toimittajatoverini Jokelainen sanoisi, Paprikajoukot rokkasivat kuin hirvi! Kannattaa siis ilman muuta mennä tutustumaan oudompiinkin artisteihin, poishan tilaisuudesta aina pääsee. Osanottoni kaikille hyvän jamittelumusiikin ystäville, jotka missasivat tämän illan vaikkapa katsomalla teeveetä.
Ilkka Valpasvuo
