14.05.2009
Klubi/Tampere
Koleaa elektromaailmaa oli Klubille saapunut katsomaan ehkä satakunta innokasta, joita valtaosaa kuvasi tummahko asustus ja parhaiten ehkä gootti-piireihin leimautuva tyyli. Konemusasta oli toki kyse illan molempien esiintyjien kohdalla, mutta ainakaan Zebra And Snake -kaksikon riehakkuus ja iloinen tekemisen into lavalla ei oikein peilannut sitä seesteisintä ja eleettömintä maailmaa. Bassolla, synalla ja koneilla aseistautunut duo pisteli toki sekin myös aika tummasoundista biittiä, mutta esitys ei valitettavasti biisimateriaalinsa puolesta noussut aivan tekemisen meiningin tasolle. Vaikka ei bändi missään nimessä mikään tylsäkään ollut. Siinä mielessä ehkä hiukan tasapaksu että muistiin jäi lähinnä säröisästi junnaavan soundin ja iloisen virnistyksen vastakohtaisuus. Ja semmoinen puolihuutava laulu-puoli oli ihan toimiva ratkaisu.
Kyllä se kylmyys silti huomattavasti lisääntyi kun juurikin Command -albumistaan Desibeli.netissäkin kiitosta kerännyt univormumekkoinen Client nousi lavalle. Kate Holmesin synalla ja koneilla kulkeva ja mm. Dubstarin äänenä tutuksi tulleen Sarah Blackwoodin laululla kaartuva trio täydentyy basistilla, joka tällä keikalla ei nähtävästi kuitenkaan ollut mm. Ashin kitaristina ja Bat For Lashesin kiertuekitaristina tunnettu Charlotte Hatherley? Vai oliko?
Oli tai ei, bändin koleaa laukkaa tuki hyvin koskettimien ja basson takana seisseiden neitojen eleettömyys. Vastapainoa toi sitten Blackwood, jonka esiintyminen oli rauhallisista liikkeistä huolimatta komean poseeraavaa ja näyttävää. Ja Pornographyn kohdalla jopa madonnamaisen pornahtavaa mikkijohdon venyttelyineen ja reiteen taputteluineen. Tähän teemaan ei oikeastaan millään tavalla liittynyt neidon puvun ylänappien taipumus avautua itsestään pitkin keikkaa. Seikka, jota Blackwood korjaili sympaattisesti silmiään pyöritellen ja asialle hymyillen pitkin keikkaa.
Clientin kappalemateriaali ei ole muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (esimerkiksi mainittu Pornography) välttämättä sillä tavalla koukukasta että se imaisisi sisäänsä jollakin tietyllä riehakkaalla nykäisyllä. Ei ainakaan saman tein. Ei, Clientin juttu on pikemminkin vietellä kuulija huomaamatta tyylikkään ja hiukan tylyhkön kuorensa alta löytyvällä kalsealla kauneudella. Pidemmän setin puitteissa ja hienojen laulukaarien lumoamana alkoi meikäläisenkin jalka lyödä vahvasti loppukeikan puolella. Enkä ollut ainoa yleisön joukossa joka selvästi lämpeni sitä paremmin mitä pidemmälle päästiin. Tokihan sieltä kappalemateriaalista löytyy yksittäisiä hittejäkin, mutta kyllä tämän Kraftwerkin, The Smithsin ja Joy Divisionin suuntaan kumartavan trion vahvuus on nimenomaan kokonaisuus ja sen kylmän soundin ja kauniin kaaren sulava yhteistyö. Senpä takia ilman sen kummempia show-elementtejä vedetty pitkähkö keikka useamman biisin encorella jätti oikein hyvän jälkimaun.
Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo
