Goon

Vastavirrassa on mahtava kikkeripöytä. On siellä toki muutenkin aina nastaa käydä mutta syystä tai toisesta tuossa Pispalanharjun punk-paikassa on viime aikoina ehtinyt pistäytymään turhan harvoin. Ehkä se loppujen lopuksi ON hiukan syrjässä ihmisten illanviettojen pääasiallisesta kohteesta, keskustasta. Se saattaa ainakin osittain selittää sen että juurikin mainion kakkoslevynsä julkaisseen Karhulan ska-poikien Goonin keikalle ei saatu Vastavirrankaan kohtuullisen ahtaita nurkkia ihan täyteen asti. Oli siellä silti sen verran porukkaa että lavanedustalle saatiin mukavasti tanssijalkoja.

Goonin menevässä soitossa sekoittuu oivalla kaavalla iloinen ja riehakas ska-nytkeinen rock ote, suomalainen melankolia ja ajatuksia herättävät tarinat. Laulaja-kitaristi Juho Jantusen johtamaa viisikkoa vahvisti jälleen livenä kaksi lisäsoittajaa, joka sai Vastiksen lavan näyttämään melkoisen täyteenahdetulta. Yhtyeen torvet (Matti Vuolahden pasuunan ohella Vesa Rahkaman trumpetti) täydensivät hienosti Tatu Ljokkoin basson ja Hank Henderssonin rumpujen rytmipohjaa ja Juhon ja Jussi Hartosen kitaroiden nakutusta. Mausteena kuultiin niin Hartosen huuliharppua kuin Lasse Kuismasen mandoliinia, joka tuo meininkiin vielä lisää slaavilaista melankoliaa.

Ennen muuta Goon on kuitenkin jalat nostattava jo kovalla pauheella rokkaava yhtye. Ei Vastavirrallakaan oikeasti kannattanut keikkaa kovin läheltä seurata ilman kuulosuojausta. Menevyys nosti samantein päänsä kun yhtye nykäisi liikkeelle Tehtaan varjossa-levyn avausraidan Ekoauto. Avauksen aikana bändi ja äänimies löysivät nopeasti toimivan balanssin instrumenttien välillä eikä jatkossa minkäänlaisia yleisölle asti yltäneitä ongelmia kuullut. Levyn parhaimpiin kuuluvat, rauhallisempi Hiljainen poika ja jälleen kipakka nimibiisi siihen perään naputtivat jo sellaisen avauskolmikon että jalat lähtivät lentoon.

Sen jälkeen yhtye tarjoili tasavahvasti sekä kakkoslevynsä valittuja paloja kuten Kaksi miestä, Ei riitä ja Telajärvi että vanhempia hittejä debyytin Taas sen täytyy muuttuu-rallin ja Jauhokoisa-kaahauksen ja sitäkin vanhemman Ska-raidan tapaan. Rauhallisen haikea Hullun huolet oli oikein toimiva encore-lopetus, mutta enemmänkin olisi jaksanut. Yhtye kuulemma säästeli itseään hiukan seuraavan illan Turun keikkaa varten, joka luonnollisesti herätti Tampereen yleisössä virnuilevia vastalauseita. Kaiken kaikkiaan jälleen mahtava Goon-keikka.

Jotenkin itselle tuntuu että tarttuvilla tarinoillaan sekä samaan aikaan Limonadi Elohopeamaisen haikealla suomirock-kaihollaan että iloisella jalkoja nostavalla riehakkuudellaan juuri Goonilla kotimaisista ska-yhtyeistä olisi parhaat mahdollisuudet nousta Suomessa suuremmankin yleisön suosioon. Nähtävästi bändi on silti edelleen vain tiettyjen pienten piirien suosikki ainakin Tampereella, tai sitten pääsiäiskarkelointi oli jo lauantain kohdalla vaatinut veronsa.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo