Kaspar

Kaspar kuulostaa jo ideana todella mielenkiintoiselta. Samassa bändissä kaksi ansioitunutta laulaja-lauluntekijää, John McGregor ja Mikael Hakkarainen, ja tyylinä pehmeä englanninkielinen folk. Tai sitä se ainakin oli Kahvila Valossa, jossa herrat edustivat bändiään duo-keikalla, ensin puoliakustisesti ja lopulta kokonaan ilman sähköä.

Kesän lopulla tai alkusyksystä lupaillulla levyllä soittaa kuitenkin viisihenkinen bändi, mikäli ymmärsin herrojen keikan jälkeisen kommentoinnin oikein. New Yorkin Kingstonissa yhdessä tuottaja Malcolm Burnin kanssa äänitetty levy saattaa siten antaa hiukan toisenlaisen kuvan Kasparista. Joka tapauksessa, koskettavuutta, stemmaa ja näppäilyä siinäkin tulee varmastikin olemaan. Ja hyvät biisithän ovat hyviä biisejä, sovitustavasta riippumatta. Siinä suhteessa ei tuntuisi olevan huolta, sillä sekä suomenkielisillä sooloillaan hurmannut McGregor että englanninkielistä vastaavaa Some Siberians -taustabändinsä kanssa luonut Mikael tuntuvat yhdessä olevan vähintään yhtä taitavia luomaan intiimiä folkpoppia.

Sopivan täysi Valo sai nauttia herrojen puoliakustisten kitaroiden näppäilystä ja hienosti toisiinsa limittyneestä laulusta ensin noin puolet setistä. Sitten McGregorin kitaravehkeet alkoivat kikkailemaan ja piti suorittaa muutaman minuutin asennusoperaatio ”pullan ja kahvin” aikana. Kun homma ei senkään jälkeen tahtonut toimia halutulla tavalla, herrat napsauttivat sähköt kokonaan pois vehkeistään, astelivat soittimineen muutaman askeleen lähemmäs ja pääsivät todelliseen intiimin soiton ytimeen. Vielä kun McGregor pyysi josko Valon kakkutiskin saisi hetkeksi pois päältä, niin hiljaisuus oli soittoa ja laulua lukuunottamatta oikeasti rikkumaton. Useammallakin kuulijalla silmät menivät kiinni kuunteluun syventyessä.

Keikan jälkeisessä turinoinnissa selvisi että tällaisia duo-keikkoja ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä, vaan Kaspar on nimenomaan bändi. Niinpä Valoon saapuneet ihmiset saivat nauttia jostain melko harvinaislaatuisesta herkusta. Lisää tällaisia. Ja nimi ehdottomasti muistiin.

Teksti ja kuva: Ilkka Valpasvuo