25.03.2009
Hämeenlinna-Helsinki-akselilla rakentuva Delay Trees julkaisee ensimmäisen omakustanteisen levynsä Soft Construction-EP:n. Seitsemän biisin kokonaisuus esittelee taitavan eteerisen maalailevaa raukeaa laajakangaspoppia soittavan yhtyeen. Bändin laulaja-kitaristi Rami Vierula allekirjoittaa kuvauksen ja kaikki muutkin määrittelyt, koska herrat eivät itsekään ihan tarkkaan tiedä että mistä heidän musiikissaan lopulta oikein on kyse:
- Jos toi ”laajakangaspoppi” viittaa johonkin elokuvallisuuteen, niin tarkennetaan nyt sen verran että ei me silti mitään videoprojektoreita aiota keikoille mukaan kantaa... Antaa niiden projektioiden pyöriä jokaisen alitajunnassa mieluummin.
Valtaosa yhtyeestä on tullut ainakin minulle tutuksi aiemmin rockimmasti brittiläishenkisen Aeroflop-yhtyeen parista. Delay Trees on kuitenkin täysin uusi bändi, erillinen kokonaisuus. Vaikka herrat Flopin kanssa saivatkin monia hienoja juttuja aikaiseksi, niin ei heitä kiinnosta ainakaan vielä näin nuorina ja innokkaina katsella sen enempää menneeseen.
Itselleni Soft Constructionista nousi mieleen eteerisiä päiväunia ja seesteistä rauhan tunnetta; mikä on Ramin mielestä mukavaa kuultavaa, koska Delay Treesin musiikki syntyi alun perin aika masentavista aiheista, kuten työttömyydestä, sosiaalisesta vieraantumisesta, peloista ja Kelan lomakkeiden täyttelemisestä. Toki aina on mukana on ollut myös se usko että jotenkin kaikkien hankaluuksien takana on oltava se aurinko, toivo ja rauha. Sellaisesta väsyttävän masentuneisuuden takana piilevästä valosta ja hyvyydestä useat biisit EP:llä kertovatkin, ja Ramin mukaan on vain hyvä jos ne eivät aiheuta ihmisissä lisää masennusta, vaan lisäävät mieluummin sitä rauhan olotilaa.
Ja vaikka kansikuvissa ollaan kovasti kesäisissä maisemissa, ei EP:llä silti ole kesä. Mutta siinä on joka tapauksessa haikailua kesän suuntaan:
- Levyn tarinat ovat enemmänkin yksilön väsyneitä haaveita ja unelmia, eskapismia arjen ahdistuksesta joka tuntuu valuvan sisään jokaikisestä elämän raosta. Ne on siis sellaisia toiveikkaan melankolisia tuokiokuvia vapaudesta, karkaamisesta, valosta ja kesästäkin.
Delay Treesin biisejä luotaessa Rami tekee useimmiten biisien luurangon ja sanat valmiiksi, mutta sovituksessa/tuotannossa kaikki yrittävät repiä luovuuttaan äärimmilleen. Tähän asti tällainen toimintatapa on ollut hedelmällistä, mutta uudetkin lähestymistavat kiinnostavat bändiä toki kovasti... Oblique Strategies-pakka vaan käyttöön sitten kun alkaa ideat loppumaan.
Mitä Delay Trees sitten tavoittelee? Nelikko haluaa luoda kaunista ja aitoa musiikkia. Lähitulevaisuuden tavoitteina on tutustuttaa Delay Trees laajalti ihmisille, tehdä mahdollisimman kovia uusia biisejä ja uskaliaasti kehittää juttua yhä tuoreempiin suuntiin. Mahtavaa olisi myös jos ei enää itse tarvitsisi huolehtia kaikista taloudellisista taakoista mitä bändin pyöritykseen kuuluu ja keikkojakin saisi olla lisää ympäri maailmaa.
Vaikutteista Rami kertoo että bändi kumartelee kyllä vähän joka paikkaan, eikä pyllistele hirveästi mihinkään:
- Ehkä tää meidän soundi on sellainen kiinnostava fuusio vanhemman ja uuden taiderockin välillä, johon napsitaan pieniä mausteita kaikesta muustakin kiinnostavasta musiikista. Meitä inspiroi kovasti myös esteettiset kokemukset musiikkikentän ulkopuolellakin, esimerkiksi elokuvat, joten sinänsä ”laajakangaspop” ei välttämättä ole mitenkään kauhean kaukaa haettu termi.
Levy valmistui vähän niinkuin ihmeen kaupalla useiden upeiden avustajien voimin. Levyn äänitti Vilmusen Teemu Hämeenlinnan Myllymäessä ja sen miksasi osin Jarno Alho ja osin Julius Mauranen. Tuottamisen bändi hoiti itse. Aluksi haluttiin tehdä pitkäsoitto, mutta tultiin siihen että ei ehkä ihan rahkeet vielä riitäkään. Niinpä päädyttiin lopulta EP-muotoon ja koko lysti maksettiin opintolainalla pois:
- Me opittiin sähläämällä omin nokkinemme studiossa muun mussa se, että ensi kerralla soitetaan yksi ”ässä-syntikka” neljän ”Toto-syntsan” sijaan ja yritetään vähän nukkuakin välillä. Lopulta miksauksissa Toto-syntikat lensivät romukoppaan ja meillä on kaikissa studiokuvissa kauheat silmäpussit.
Seuraavaksi Delay Treesille tapahtuu toivon mukaan jotain piristävää ja hienoa... Ehkä kunnon bändikuvia. Keikkoja toivotaan vielä keväälle ja kesälle lisää, ja uusia biisejä aletaan demottaa mahdollisesti kesällä rauhalliseen tahtiin. Omakustanteisen levynsä jakelun suhteen yhtye ei tee erotusta vanhan kunnon levyformaatin ja nettiavaruuden välillä, vaan aikoo käyttää molempia tärkeitä ja voimallisia keinoja hyvällä promootiolla. Perusajatus on että musiikki löytäisi mahdollisimman monet korvat, formaatista riippumatta.
Lopuksi Rami kiteyttää yhtyeensä tärkeimmät teesit: Miikka Mystiikka on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Antti Kokkola (live), www.delaytrees.com
