15.03.2009
Desibelin bändibiossa lukee Horsen kohdalla, että psykedeelisillä blues-variaatioilla liikkuva kotimainen voimatrio naittaa efektistä mies-nais-laulua mollissa vaeltelevaan soittoon. Slidea, rautalanka-kaikua ja sikarilaatikkokitarasoundia kelpaa käyttää, kun soitto ei mene pelkäksi tilutteluksi vaan melodia pysyy hyvin kuvassa mukana. Stoneria kevyemmillä blues-mausteilla? Pitääkö tämä kuvailu kutinsa bändinne kohdalla?
Karin: - Kyllä pitää!
Jani: - Aika psykedeeliseltä touhulta tämä kyllä välillä tuntuu…
Karin: - Vaikutteita ammennetaan erittäin monista eri lähteistä, ollaan ennakkoluulottomia musadiggareita – sielukkuus on tärkein, ei niin muoto.
Jani: - Joo, se muoto liikkuu ja muuttuu, juuret tosin ovat grungessa ja bluesissa. Nostamme hattua omantienkulkijoille joka genressä, tärkeää on se että musasta kuuluu yksilön oma panos – ei teknologialla latistettua formaattirokkimössöä.
Jos kolmella sanalla pitäisi kuvailla osuvasti Horsea, mitkä ne olisivat?
- Arvaamaton road-trip keppihevosella!
Milloin Hevonen syntyi ja miksi juuri tällainen yhtye? Mitä kaikkea tähänastiseen historiaan sisältyy?
Karin: - Heppa syntyi 2006 kun Janilta pyydettiin yhteen proggikseen biisiä. Aikataulujen vuoksi Jani otti mut musakumppaniks ja äänitettiin hieman omalaatuinen biisi, jolle piirsin käsin kannet vaaleanpunaisen pahvinpalasen päälle. Tää on meidän jättipotti sit joskus muutaman kymmenen vuoden päästä kun se huutokaupataan miljoonalla!
Jani: - Huomattiin että yhteissoitto toimi ja musiikilliset ajatusmaailmat kohtasivat. Rumpalit ovat vaihtuneet Spinal Tapin tahtiin. Mutta nyt kyydissä on Tero jonka hulluus yltää meidän sfääreihin.
Kuka tekee mitä, miten ja miksi juuri hän?
Jani: - Biisit syntyvät mun ja Karinin alitajunnasta. Ensimmäinen versio syntyy yleensä kahdestaan jammailemalla ja sitten raakatekele tuodaan kämpälle koko bändin sovitettavaksi. Kappaleet syntyvät nopeasti ja kivuttomasti, tilaa on jätetty improvisaatiolle ja kokeilun innokkuudelle.
Karin: - Sääntöjä ei ole. Tekstitkin kirjoitetaan yhdessä. Ja toimitaan myös tuottajina. Tällaisena pienenä bändinä sitä joutuu tekemään kaiken itse, mikä tosin on myös hyvä asia koska on sitten myös suorassa yhteydessä kaikkeen.
Mistä inspiraatio syntyy?
Karin: - Kaikesta musiikista joka sävähdyttää meitä, ja kaikesta mikä ympärillämme herättää mielenkiintomme. Ollaan äärettömän kiinnostuneita kaikesta maailman touhusta ydinfysiikasta kastematojen tonkimiseen, musiikki on meillä yhteisvaikutuksessa ympärillä olevien asioiden sekä omien mielikuvitusmaailmojen kanssa – musiikki on yksi tapa kanavoida fiiliksiämme.
Jani: - Ja aika pitkälle pizzansyönnistä!
Millaisia musiikillisia esikuvia Horse kumartaa? Jani Ekblom löysi Straight From The Mouth –EP:n arviossaan kaikuja Kingston Wallin ja Kula Shakerin nykypsykedeliasta ja esimerkiksi Yardbirdsin ja Jeff Beckin perinteisemmästä bluesista sekä tuoreempien tekijöiden, kuten Jeff Buckleyn tai Honey B. & The T-Bonesin vaikutusta. Miltäs moiset nimet kuulostavat tekijöistä itsestään?
Jani: - Kaikki nämä ovat vaikuttaneet meihin. Horse kumartaa helvetisti erilaisia esikuvia. HBTB:n rohkeus ja avarakatseisuus musan teossa on vaikuttanut suhtautumiseemme paljon. Sama asia kiinnostaa Jeff Beckissä, rohkeus kokeilla uutta, eikä jumitu omaan jo saavuttamaansa statukseen. Sitä paitsi Jeffin bändissä soittaa nykyään yksi rokkimaailman kiinnostavimpia basisteja, australialainen Tal Wilkenfeld.
Karin: - Eka rokkipläjäys mikä mulla on ollut omistuksessa oli jonkun mun bileisiin unohtama Kingston Wallin nauhoitettu kasetti. Ensin ihmettelin kovasti, jossain vaiheessa sitten rupesin tajuamaankin siitä jotakin (huom, siihen aikaan kuuntelin vielä vaan Dire Straitsia). Ja Jukka Jylli on Aija Puurtisen lisäksi mulle tärkeimpiä basistiesikuvia. Buckleyn löysin Janin kautta, molemmille varmasti tärkeä vaikuttaja. Kula Shakeria taas kuunneltiin joskus viime kesänä, kun olin napannut levyn kirjastosta mukaan. Oli vaan pakko myöntää, että siitä jonkinasteisesta lussuusmaineesta huolimatta osa biiseistä ja soundeista on hiton kovia.
Jani: - Soitollisesti muhun on vaikuttanut Austinin scene. Se kova soiton taso ja tinkimättömyys musabisneksen sääntöihin. Tärkeimmät yksittäiset kitaristivaikuttajat ovat kyllä Doyle Bramhall 2 ja Chris Whitley. Suomalaisista Dave Lindholm ja Kuloniemi.
Karin: - Mainitsemanne bändit ovat sellaisia josta molemmat tykkää, niistä ja näiden tapaisista bändeistä kai se heppa laukkaa – mun ja Janin omien ääripäiden välimaastossa. Jani rakastaa soundia jota on hiottu; ei mitään kuollutta tekniikkakikkailua, vaan soittajan oman tyylin ja soundin löytämisen ja soittimen symbioosia. Minä taas rakastan hiomattomuutta, silloin kun kaiken sotan keskeltä löytyy se kipupiste, vähän sellainen alkuräjähdys kun kaaoksesta löytyy harmonia.
Keikkaa teillä on ollut ainakin viime vuonna kohtuullisesti. Millaisissa paikoissa ja millaisille yleisöille Horse on päässyt näyttämään? Ja millaista palautetta keikkatyöstä on tullut?
Karin: - Aika laidasta laitaan. Paikat ovat aika pitkälle olleet erikokoisia rokkiklubeja, ja todennäköisesti yleisökin koostuu enimmäkseen rokki- / blues-ihmisistä. Ollaan kyllä soitettu myös aika erikoisissa paikoissa, kuten hyljealtaan vieressä Korkeasaaressa, Röykän entisen juna-aseman kivirappusilla, lasilaatikossa keskustassa, huoltoaseman pihalla letukoiden kaahailessa ja Eestissä isoilla jazz-festareilla.
Jani: - Pieni fanikanta meillä taitaa olla täällä, joka todennäköisesti on ahkeran keikkalun ansiota. Viikko sitten käytiin ekaa kertaa Ruotsissa Göteborgilaisen trion Marulkin kanssa heittää muutama keikka ja ensi vuonna mennään uudestaan, yleisö oli hieman erilaista kun täällä, mutta otti hyvin vastaan ja oli tervetullut olo! Keikkailun ohella ollaan tavattua muita bändejä joiden kanssa on antoisaa tehdä yhteistyötä.
Karin: - Eka keikka oli Pyllyrokissa 2007, se oli myös ylipäänsä elämäni eka soitettu keikka.
Jani: - Karin oli juonut litran viiniä odotellessaan vuoroamme, ja soitti koko keikan selin yleisöön. Se oli pukeutunut intiaaniksi.
Onko yhtye jo siirtymässä pitkäsoittokantaan? Jos niin millaisella suunnitelmalla?
Karin: - Se on kyllä seuraava tavoite. Jotain virallisempiakin keskusteluja asian tiimoilta ollaan käyty.
Jani: - Ja jos kaikki menee suunitelmien mukaan, päästään äänittelemään kesän aikana.
Millaisia muita tavoitteita bändille on asetettu?
Karin: - Ekat tavoitteet saavutettiin jo. Uusi sinkku julkaistaan digiversiona kautta Euroopan ja USAn. Ja ollaan soitettu muutamien esikuviemme kanssa. Ja myös se, että jotkut ihmiset ovat löytäneet musiikkiamme on meille tärkeä asia. Mutta lisää tavoitteita on tullut! Haluaisin esim. soittaa varainkeruu-festareilla norpille, mutta sellaista tilaisuutta ei valitettavasti vielä ole.
Jani: - Ja jenkkeihin suunnitellaan pienempää rokkiklubikiertuetta. Muutamaan paikkaan meidät on jo pyydetty soittaamaan. Nää järjestelyt vie tietysti enemmän aikaa. Keikkarintaman laajentaminen Euroopankin suuntaan on myös suunnitteilla.
Karin: - Niin, lisää keikkoja joka paikkaan vaan!
Haastattelu: Ilkka Valpasvuo, livekuva: Santtu Särkäs, kuvat: Nauska/www.myspace.com/horsemyspace
