09.08.2002
JP Klub/Helsinki
Stella Star aloitti perjantaina näyttävästi livetoimintansa uudelleen. Olkoonkin, että keikka ei ollut varsinaisesti Ravintola Stella Starissa, eikä edes Kalliossa vaan Vallilalaisessa tanssiravintolassa. Kyseinen paikka kuitenkin sopii rockpileiden järjestämiseen kuin halko MCTuskalaisen hanuriin. Mesta sijaitsee kävelymatkan päässä Vaasankadulta, joten Heinähattulaisetkin voivat helposti poiketa sinne. Sisustus sopii mainiosti keikoille ja tilaa on. Lisäksi pääsymaksu ja kaljan hinta oli laskettu varsin kohtuulliseksi. Kruununa tässä yhtälössä oli loistava esiintyjä. Ei siis ihme, että paikalle oli kerääntynyt varsin runsaslukuinen joukko rokuja. Livetarjontaa tämäntyyppisestä musiikista onkin odotettu, kun Bamalamalootakaan ei ole vähään aikaan järjestetty - toivottavasti Stella Star Klub ei jää yhteen viikonloppuun.
Illan Bändi oli pitkänlinjan Helsinkiläisryhmä Balls. Vaikka ryhmä onkin ollut koossa jo vuosia ja julkaissut levynkin oli se minulle täysin uusi tuttavuus. Balls soitti taidokasta rhyhtm ’n bluesia reilusti yli tunnin setin. Useat biisit toivat mieleen kuusikymmenluvun. En kuitenkaan tarkoita, että juttu olisi ollut vanhan toistoa. Vaikka setti olikin pitkä, soitto ei alkanut tylsistyttämään. Soitto oli hyvää ja taidokasta ja bändin sisäinen kemia toimi loistavasti, mutta ennen kaikkea hienoa oli vocalisti Martha Joyn uskomaton laulusuoritus. Enpä ole suomen oloissa vastaavaan vielä törmännyt. Persoonallinen ja kaikkensa antava tulkinta sai väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Hetken aikaa piti miettiä ”Mistä tämä ääni löytää vertailukohdan?”. Ja pakkohan se oli myöntää, tälläistä ääntä ei ole sitten Janis Joplinin kuultu. Ja nyt en edes liioittele. Käykää itse kuuntelemassa.
Harvoinpa keikalla kaikki sattuu näin kohdalleen. Jos olisin tuntenut tuotantoa, olisi varmasti ollut vielä kivempaa. Pienenä lisänä keikalla oli vielä Eduardo Martinezin laulupanos koverbiisissä. Eetu pääsi vetämään bravuurinsa, eli Little Richardin Bamalama loon. Illan ehdoton tähti oli kuitenkin Ballsin laulaja, jonka kurkkua raastava ääni kesti kuin kestikin koko pitkän setin. Vielä sattuu olemaan niin, että arvostelija pitää kovasti naisista, jotka laulavat rockia. Ja eikä soittajissakaan mitään vikaa ollut. Tämä täytyy nähdä uudestaan. Ja tilipäivänä; levykauppaan mars.
Tekstin rustasi Teemu Jokelainen ja kuvat otti Aapo Lehti.
