07.03.2009
Texasilais/imatralais/karhulalainen Mosesgun on rusikoinut tärykalvojamme raskaalla kädellä jo kuutisen vuotta. Muutaman omakustanne-EP:n jälkeen bändi on suuntaamassa kesällä jälleen studioon, tällä kertaa ensimmäinen pitkäsoitto mielessään. Mosesgun on ennen kaikkea kymenlaaksolaislähtöisen vokalisti-kitaristinsa Vesa Winbergin luomus, mies vastailikin mielellään Desibeli.netin uteluihin orkesterin vaiheista.
– Mosesgun tuli ajankohtaiseksi muutettuani Imatralle vuonna 2003, Winberg valottaa bändin syntyhistoriaa. – Helsingissä olin veivannut suomirokkia Lankkuvarkaat-bändissä. Kun tuo bändi jäi muuton vuoksi taakse, oli musiikin saralle keksittävä jotain. Ensimmäinen vaihtoehto oli kasata kotistudio, mutta bändisoitto on kuitenkin aina bändisoittoa.
Mukaan lähtivät vanha bänditoveri Matti Vauhkonen, sekä Karhulan Sam´s Pubissa vastaan tullut Jarmo Landen. Vauhkonen soittaa Mosesgunissa komppikitaraa, ja Landen bassoa. Hieman myöhemmin retkueeseen liittyi nykyinen rumpali Chief T, tyyliniekka Texasin perukoilta. Mosesgun tunnetaan teräksenkovana livebändinä, ja komppiosaston osalta vertailuja on kuultu jopa klassiseen Young/Williams/Rudd –kolmikkoon. Tässä mielessä Winbergin luonnehdinta bändistään kitaravetoisen rockin lähettiläänä osuukin maaliinsa:
– Musiikillisesti oma haarukkani on ollut aina kitaravetoisen rockin ympärillä. Metallisuusaste on sitten vaihdellut aina ajasta riippuen. Tiedä sitten mistä johtuu, mutta Helsingistä Karjalan kankaille muutto vaikutti myös musiikin kuunteluuni, sillä vanhat heavy-jytänderit palasivat levylautaselle. Alusta lähtien oli mielessä, että yhdistelmän pitää olla raskasta ja tarttuvaa. Mielestäni raskaan musiikin helmasynti on aina ollut liiaksi se, että ollaan menty turhan paljon soitannollinen osaaminen kärjessä, ja biisit ovat jääneet lapsipuolen asemaan. Meistä kukaan ei ole soittimensa osalta keskivertoa kummempi soittaja, mutta pääpaino onkin aina ollut sävellyksissä, biiseissä ja tiukassa yhteissoitossa. Toivottavasti tässäkin on onnistuttu.
– Kun aloitimme veivaamista, oli musiikillinen linja vielä hivenen hakusessa. Biiseissä soi vahvasti hardrock-tausta, ja kokeilimme vähän sinne ja tänne. Oikeastaan palaset alkoivat loksahdella kohdalleen, kun teimme ensimmäiseltä EP:ltä löytyvän One With You –biisin. Maltoimme laskea tempoa reilusti, ottaa mukaan hivenen ”dixie-groovea”, ja siinä se oli, kertoo Winberg. – Olemme huomanneet, että juuri hidas ja rankka yhdessä melodisen kanssa ovat meille se toimivin yhdistelmä. Toki Chiefin mukaan saaminen on tuonut myös hieman variaatioita tuohon kombinaatioon.
Toden totta, Mosesgunin musiikissa kuuluu kautta linjan eräänlainen kunnioitus amerikkalaisen roots-musiikin historiaa kohtaan, vaikkei mistään bluesista olekaan kysymys. Yleistunnelmaltaan musiikki tuo mieleen kuvia rämeestä ja alligaattoreista, cajun-friikeistä sekä etelävaltiolaisen USA:n kurjuudesta. Silloin tällöin livenä kuultavat coverit kuten D:A:D kaikuvat myös Mosesgunin rytkeessä, eikä Winberg ajoittaista lainailua kiistäkään:
– Siekailematta otetaan vaikutteita, sillä onhan täydellisen biisin määritelmä ”tämä on jostain, mutten keksi mistä”.
Kuten mainittua, löytyy Mosesgunin rosterista toistaiseksi kolme EP:tä, ja seuraavaksi olisi aika siirtyä pitkäsoiton pariin. Soittamisen ja musiikkiteollisuuden realiteetit ovat bändillä hyvin tiedossa, ja Winberg haluaa pitää jalat tiukasti maassa:
– Tärkein tavoitteemme on tehdä hyvää musiikkia. Olemme lähestyneet äänitteillämme myös levy-yhtiöitä, mutta todennäköisin vaihtoehto on julkaista tuleva pitkäsoitto omalla levymerkillä. Tästä on jo Suomessakin erittäin hyviä ennakkotapauksia, maanmainion Nicolen esimerkki on seuraamisen väärti, kehuu Winberg. – Kaksi ensimmäistä äänitettä nauhoitimme Manitousta ja Kaihorosta tutun Markku Pihlajan kanssa, ja viimeisimmän maineikkaassa Music Bros –studiossa mm. Mokoman, Kotiteollisuuden ja Stam1nan kanssa yhteistyötä tehneen Miitri Aaltosen hoivissa. Se oli toki hieno kokemus, mutta jotenkin vain Markun kanssa löysimme yhteisen sävelen hienosti, ja kun vielä Markullakin oli kiinnostusta työtämme kohtaan niin sehän oli sitten siinä.
Mosesgun suuntaa studioon syys-kesällä. Narulle otetaan osaksi vanhoja, aiemmilla tuotoksilla mukana olleita kappaleita, sekä pussillinen uusia. Winberg kertoo Mosesgunin livesetissä olevan jo nelisen uutta kappaletta, ja uusia on koko ajan työn alla. Winberg itse kantaa päävastuun yhtyeen musiikista, mutta kaikkien ideat otetaan silti vastaan.
– Teen itse riffit akustisella kitaralla, Winberg selvittää. – Väsään biiseistä pitkälle valmiit demot, joissa sovituksetkin ovat jo olemassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö biisejä voisi muuttaa. Äijät ovat aika kriittisiä, ja varsinkin kevyemmät kandidaatit jäävät usein demotasolle. Treenaamme kerrasta kahteen kuussa, joten gmail on kovilla kun demot singahtelevat sähköisessä muodossa. Tavallaan tämä on tehnyt treenaamisen myös aika käteväksi, ja siinä vaiheessa kun pääsemme saman katon alle, ovat biisit jo takaraivoissa. Aiemmin treenailimme Domination Blackin kanssa samalla kämpällä Karhulassa, mutta nykyään tämä hoituu Chiefin navetassa Tavastilassa. Siellä on hyvä vetää, kun kaffetkin keitetään treenien tauolla. Kiitokset Minnalle!
Teksti: Ville Kuitunen, kuva: www.mosesgun.net
