Disco Ensemble, Fun

Suomen virallisen vientitoivon taakkaa kantavan Disco Ensemblen saapuessa ikärajattomalle keikalle Helsinkiin oli pääkaupunkilaisnuoriso kerääntynyt paikalle sankoin joukoin. Keikkaa ennen ilmassa oli odottavan tunnelman lisäksi runsaasti hiuslakan katkua sekä omenaviinin hajuista hengitystä.

Ennen illan pääyhtyettä lavalle astui kuitenkin Fun, joka tuntui olevan hieman väärässä paikassa väärään aikaan. Yhtyeen meteli-rock näytti olevan hiukan liikaa osalle yleisöstä, vaikkei Funin paahto hirveän kaukana Disco Ensemblen kiihkeimmistä hetkistä olekaan. Myös lavalla yhtyeen olo vaikutti aavistuksen epämukavalta – tai sitten sisäänpäin kääntyneisyys on osa bändin perusluonnetta. Joka tapauksessa Funin keikka oli todella toimiva yhdistelmä hienoa trio-soittoa ja tarttuvia kappaleita. Funin musiikkihan ei varsinaisesti ole vaikeaa. Vaikka se on paikoin hyvinkin dissonoivaa, perustuu se kuitenkin toistoon ja yksinkertaisiin koukkuihin.

Disco Ensemblen aloittaessa huutomyrsky oli melkoinen, ja bändi vastasi huutoon heti kättelyssä. Ensimmäisten joukossa kuullut Drop Dead Casanova, Bad Luck Charm sekä We Can Stop Whenever We Want villitsivät yleisön täysin, eikä jatkossakaan intensiteettitaso laskenut. Disco Ensemble on hionut itsensä niin vahvaan keikkakuntoon, että sen keikalla on vaikeaa olla kädet puuskassa seisova rock-poliisi. Kun yhtyeellä on lisäksi reilun tunnin verran ykköstason kappaleita, ei auttanut kuin seota nuoren yleisön mukana.

Disco Ensemble näytti kuitenkin korttinsa hieman liian aikaisin. Kun viimeisenä varsinaisena biisinä kuultiin huikean energinen Magic Recoveries, ei paljoa enää jäänyt kaipaamaan. Yhtye kuitenkin palasi lavalle, mutta parhaat vedot olivat jo takanapäin. Näin encoresta muodosti pieni antikliimaksi, varsinkin kun kitaristi Jussi Ylikosken soolohetki meni pilalle teknisten ongelmien vuoksi. Vaikka Disco Ensemble ei ehkä ollut tänään parhaimmillaan, saa Suomesta hakea parempaa live-yhtyettä.

Teksti ja kuvat: Tommi Saarikoski