07.08.2002
Galleria/Tampere
Tarvitseeko Tampere oman Nosturinsa? Minä olen sitä mieltä, että tarvitsee. Siis ajatuksena paikka, johon myös alaikäiset pääsevät nauttimaan rokkishowsta ja jossa on esillä mielenkiintoisia nousevia kykyjä. Kun tuota täysi-ikäisille sallittua areenaa pukkaa olemaan liiankin kanssa, pitäisi muistaa myös tulevia sukupolvia. Tällainen paikka voisi olla Plevnan korttelissa sijaitseva Galleria, jonka tehdashallimaisuus heti nosti mieleen tuon Helsingin Lepakon seuraajan. Sanon voisi olla, sillä ainakaan ensi kokemalta ei Gallerian meininki täysin vakuuttanut "kokenutta" kehäkettua. Koska en lue päivittäin Tampereen alueen suurlehteä enkä juurikaan kuuntele paikallisradiota, minulle selvisi vasta paikan päällä, että lavalla oli jo nähty kolme bändiä ja Lovestarin jälkeen olisi vielä yksi luvassa. Minkäänlaisiin mainoksiin en ollut törmännyt netissä, kadulla enkä paikallisessa ilmaisjakelulehdessä, joten sillä saralla ainakin on vielä tahkottavaa. Nuorisolle sana oli varmaan mennyt paremmin perille, mutta aika tyhjää salissa silti oli. Ja karua, pelkkä betonilattia ja anniskelualueen puolella muutama pöytä. Toinen ongelma Gallerian jalostamisessa on rakennuksen mahdollinen purkutuomio, josta kuulin kuiskailuja monelta taholta. Hattua pitää kuitenkin nostaa koko hommaa pyörittävälle 15 –vuotiaalle (!) kaverille, mahdollisuuksia on vaikka mihin. Ja missä kaveri lienee siinä vaiheessa, kun saavuttaa esimerkiksi meikäläisen neljännesvuosisadan iän?
Saavuin paikalle sopivasti Lovestaria ajatellen, ei niinkään sopivasti edellisiä akteja ajatellen. Mutta eiköhän tässä heidänkin keikoilleen eksytä, joten ei huolta. Loverboysin laulaja-kitaristi Jukka on tuttu jo aikojen takaa ja häntä saa kiittää, että paikalle ylipäätään eksyin. Neljän miehen urbaania romanttista rokkia soittava yhtye sai ansaitusti ablodeja, mutta itse lavan eteen eksyi lähinnä minä kamerani kanssa. Biiseistä kuultiin melkolailla koko tuotanto niin Urban Romantic Rockers- kuin Go- eepeiltä. Välillä itketettiin, kuten Go- biisillä, mutta pääasiassa rokattiin särisevillä kitaroilla. Puitteet olivat melko upeat, niin valojen kuin lavankin suhteen. Vaikka hallimainen tila paljaine seinineen on vaikeimpia mahdollisia äänimiehelle, niin minun korvaani selvittiin hyvin. Jukan englanninkieliset biisit lämmittävät vanhan popparin mieltä, mutta taitaa tuo nuoriso olla enemmän innostunut rankemmasta menosta. Sääli, sillä rakkaustähdet soittavat hyvin ja kappaleet ovat tarttuvia. Taitaa vaan käydä kylmästi tälle popparityttöjen päiväunibändille, kun Jukka siirtyy Englannin saarivaltakuntaan ainakin kolmeksi vuodeksi. Saas nähdä, millaisen superbändin veikko siellä kokoaa.
Seuraavana lavalle saapui viiden hengen miehityksellä Nicole -orkesteri. Bändin energinen mättö oli melkomoista herättelyä Loverpoikien fiilistelyjen jälkeen, muttei ollenkaan hassumpaa. Biittiboxin yhdistäminen raivokkaaseen kielisoitin- ja rumpuriehumiseen oli mielenkiintoinen yhdistelmä. Eräskin rokkistara vertasi yhtyettä SlipKnotiin ja vaikken olekaan mikään tuon alan expertti, niin täytyy ainakin osittain yhtyä lausuntoon. Laulajan raivokasta riehumista ja välillä melkoiseksi rääkynäksi yltynyttä laulua oli ihan kiva seurata, vaikka olisi voinut luulla hallin kaikujen lyövän korvia enemmänkin lukkoon. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että keskityin enemmän kuvaamiseen ja ihmisille höpöttämiseen. .
Galleria vakuutti ainakin siinä määrin, että jatkossa joutuu pitämään korvansa paremmin avoinna. Eikä tämänkertainen neljän euron lippu ainakaan minua konkurssiin saattanut.
Ilkka Valpasvuo
