30.01.2009
1980-luvun alussa brittiläisessä pop-musiikissa puhalsivat uudet tuulet. 1970-luvun lopun vihainen punkrock oli jalostunut uuden aallon laineilla postpunkin rytmikkään synkkämieliseksi kolkkoudeksi, mustahuulien kauhuromantiikaksi ja toisaalta syntetisaattoreihin ihastuneiden meikattujen poppareiden uusromantiikaksi. Jälkimmäisestä ammensi omat vaikutteensa myös sheffieldiläinen ABC, jonka voimakkaana keulahahmona ja primus motorina hääri Bryan Ferryä, David Bowieta ja Scott Walkeria ihaileva Martin Fry. Alun perin vuonna 1980 perustettu yhtye sai alkunsa hyvin persoonallisella tavalla. Pop-journalistina työskentelevä 22-vuotias Fry teki haastattelua Vice Versa -nimeä kantaneesta aloittelevasta yhtyeestä, kunnes tuli lopulta haastattelun ja pikaisen ystävyyden tiimellyksessä valituksi Vice Versasta ABC:ksi nimensä muuttaneen yhtyeen vokalistiksi.
The Lexicon of Love on konseptilevy rakastamisen vaikeudesta, epäonnisista romansseista ja sydänsuruista. Huikean yhtenäiseksi hiotulla albumilla ABC oli kiistatta parhaimmillaan ja täydellisen onnistuneesta lopputuloksesta on suuressa osin kiittäminen säveltäjä/tuottajaguru Trevor Hornia. Kaupallista näkemystä omaavalla Hornilla oli ennen kaikkea rohkeutta työstää mahtipontisen pakahduttavaa, tanssittavan älykästä poppia, jossa uusromanttinen tyylikkyys, plastic soulin sielukkuus ja syntikoin höystetty Chic-henkinen funk-kitarointi kohtasivat. Pitkäsoiton laajalla skaalalla operoivat orkesterisovitukset työsti Anne Dudley, joka vuotta myöhemmin oli perustamassa avantgardistista yhtyettä nimeltä Art of Noise.
The Lexicon of Love on toki oman aikansa tuote, jonka täydellisen 80-lukulainen äänimaailma saattaa olla joillekin nykyään irrelevantti tai liioitellun muovinen, mutta vuonna 1982 ABC ei olisi voinut osua paremmin maaliinsa. Lähes jokainen albumin kappaleista olisi ollut irrotettavissa singleksi. Fryn intohimoiset pop-filosofiat “The Kindest Cut´s the Cruellest Part” tai “Excuses had their uses But now they´re all used up, all used” yhdistyvät elastisiin bassokuvioihin huikean tarttuvasti. Heleillä taustalauluilla, joista osan laulaa Fryn entinen tyttöystävä, herkuttelevan albumin upeimmiksi täysosumiksi nousevat vastustamaton Show Me, hittisingle Poison Arrow, riipivä Many Happy Returns sekä majesteetillinen All of My Heart.
Fryn, rumpali David Palmerin, saksofonisti Stephen Singletonin ja kitaristi/kosketinsoittaja Mark Whiten muodostama ABC hioutui lopulta kohtalokkaan taidokkaaksi yhtyeeksi esikoislevyllään, sillä jäsenistönsä jatkuvista vaihdoksista kärsivä ryhmä ei enää seuraavilla julkaisuillaan saanut samanlaista taiteellista tai kaupallista menestystä. Lähimmäksi päästiin Fryn itsensä tuottamalla vuoden 1987 Alphabet City -albumilla, jonka laajasta repertuaarista nousi esiin When Smokey Singsin ja The Night You Murdered Loven kaltaisia sujuvia pop-helmiä. Hidas laskusuhdanne alkoi kuitenkin 1980-luvun edetessä.
Suurimman suosion kynnyksellä The Lexicon of Love nousi peräti Suomen albumilistankin kärkisijalle ja sen valtaisimmaksi hitiksi nousi vastaperustetun Music Televisionin tukemana The Look of Love, jossa Fry laulaa itseironisen ikimuistoisesti tekstikohdan ”And though my friends just might ask me, they say Martin, maybe one day you´ll find true love, I say maybe, there must be a solution”. Miehen kertoman mukaan vielä tänäkin päivänä ihmiset pysäyttävät häntä kadulla ja kysyvät “So Martin, have you found true love?”.
Teksti: Otto Suuronen, kuva: www.abcmartinfry.com
