Unshine

'Popahtava' naislaulajan ääni yhdistettynä karvaisten äijien rytinään ei ikinä voi olla kovin huono yhdistelmä. Alkuvuodesta kolmen biisin esikoissinkkunsa julkaissut Unshine veti lavan edustalle suurimman osan muutaman kymmenen henkilön yleisöstä perjantai-iltana Factoryssa. Kuuden hengen bändiä ei välttämättä ole helppoa sovittaa pienelle lavalle vaikka paikkana aloitteleville bändeille Factory onkin mukavan kokoinen, pieni.

Unshine mainitsee kotisivuillaan soittavansa modernihkoa rock-musiikkia. Ehkäpä jonkinlainen hevi-vivahde ainakin minusta tuntuu musiikissa huomattavasti vahvemmin. Kiistelemättä termistöstä, mielestäni koskettimien sointi taustalla sopi settiin, kuten välillä raskaat 2 kitaraa+basso. Ehkä eniten huomiota kuitenkin saa laulaja, eikä pelkästään sukupuolensa, vaan myös äänensä vuoksi (vaikka olisinkin kaivannut ääneen välillä enemmän voimaa). Soitto sopi hyvin yhteen, Factoryssa oltaisiin vain kaivattu miksaajaa.


Useimmat biisit tuntuivat ensikuulemalta ihan kivoilta, kuitenkin suhteellisen tavallisilta, mitään kovin erikoista niistä ei löydä. Olin tullut kuuntelemaan suhteellisen tuoretta bändiä, joilla ei vielä paljoakaan materiaalia ole kasassa; näillä odotusarvoilla illasta nautti. Välillä illan aikana tuntui, että 'hei tämähän on aika mukava biisi'; kuitenkin suurin osa materiaalista oli aika mitäänsanomatonta ensikuuntelulla.

Keikan loputtua bändi saatiin suosionosoitusten jälkeen vielä uudelleen lavalle ja naiskatsojille nautinnollisesti viimeisen biisin aikana soittajat luopuivat paidoistaan ja ainoastaan laulajalla oli paita päällään (harmi). Koko bändillä vaikutti lavalla olevan ihan mukavaa, joten ehkä keikkakokemuksen, uusien biisien ja harjoittelun jälkeen Unshine on jonakin päivänä enemmän kuin tavallinen bändi baarissa. Ehkä.

Aapo Lehti