Hirvirock III

Nyt kolmatta kertaa järjestetty kauhavalaisten nuorten voimannäyte, Hirvirock, pyörähti käyntiin kaikin puolin komeampana kuin koskaan. Vahvan paikallisedustuksen johdolla läpiviety underground-häppeninki soi musiikillisesti aiempia tasokkaampana ja yleisöäkin eksyi paikalle ennätysmäärä. Matti ja Teppo Vvyrzymin pikaisen, vähemmän vakavasti vedetyn huuto-basso-rummut -lämmittelyn jälkeen tiedossa oli neljä pääasiassa rokimman ja raskaamman linjan esiintyjää lähiseudulta.

Avausaktina esiintyi kauhavalainen vastikään perustettu jonkinlaista rokkimetallia soittava Slivers of Silence. Bändille Hirvirock oli ensimmäinen esiintyminen, joka näkyikin lähes kaikilla tasoilla. Sävellykset olivat vielä hieman lastenkengissä ja yhteissoitto hapuili ajoittain. Piristävänä yllätyksenä esille nousivat laulajan hyväsaundiset melodiset laulut sekä suhteellisen hurjat kärinät, tosin Mokoma-covereissa eivät laulut kolisseet, johtuen ehkä siitä, että Mokoma on allekirjoittaneelle pyhä. Liveshow bändillä oli suht vähäeleistä, tosin eipä musiikkikaan ollut mitään hurjaa moshausriffitykitystä.

Loppua kohden soittajat rentoutuivat, ja myös yleisö piti näkemästään, joten riehumiselta ei näin paikallisorkesterin keikalla vältytty. Yhteenvetona keikka oli perusjees ensimmäinen keikka, bändillä ei ollut anteeksiantamattomia puutteita. Slivers of Silencella on eväitä pidemmälläkin tähtäimellä, nykyinen linja tarvitsee vain lisää asennetta ja mielenkiintoa sävellys- ja soittopuolella, sekä hioutuneempaa yhteissoittoa. (Arvio: Samuli Ala-Lahti)

Isokyröläinen Gargeblaster paukauttikin turpaan jo pari kiloa raskaammalla hanskalla. Paikalla ei varmasti ollut paras mahdollinen kohdeyleisö satunnaisesti pyörähdelleestä pitistä huolimatta, mutta nelikko veti viihdyttävän keikan, jossa hiuskuontalot saivat kyytiä, eikä silmäkulmassa vilkkunutta pilkettäkään vaivauduttu turhaan sammuttamaan. Maan valtaisasta death-thrash-massasta Gargeblaster erottuu nuoruutensa lisäksi omaperäisellä ja ikäänsä nähden hämmentävän kypsällä lähestymistavalla kyseiseen musiikkityyliin, ja lisäksi soittajien tekninen osaaminen on varsin vakuuttavalla tasolla. Huuto tosin kulki keskinkertaisesti ja lisäksi sekavat salisoundit söivät vedosta pahaan terän pois, mutta siitä huolimatta bändi jätti suuhun oikein hyvän maun. (Arvio: Jarmo Panula)

Rautalukon keikka puolestaan erottui selvästi illan kovimpana, sillä uskaltaisin sanoa, että kyse oli jopa näin nuorisoseuratasolla pienestä showsta, ei vain keikasta. 15-16-vuotiaat kauhavalaissällit saivat esityksellään paikallisyleisön liekkeihin, ja draaman kaari oli selvästi rakennettu tarkoin etukäteen. Hurjalla draivilla vedetyt, live-tilanteeseen sopivat melodiset rock-rallit toimivat parhaimmillaan ihailtavan hyvin ja laulaja-basisti Matias Sepän vokalisointikin toimi paremmin livenä kuin keikan myötä julkaistulla Ei kaunista -EP:llä. Täytyy myös sanoa, että Rautalukko taitaa rock-triona soittamisen hyvin, sillä biisit eivät kaipaa live-tilanteessa toista kitaraa missään vaiheessa. Ainoat moitteen aiheet olivat paikka paikoin väkinäiset kitarasoolot sekä pari selvästi muita heikompina erottunutta kappaletta. Ei tässä nyt vielä ihan taivaita tavoitella, mutta hirvittää ajatellakin, missä ryhmä on parin - kolmen vuoden päästä, kun meininki on jo nyt tätä tasoa. (Panula & Ala-Lahti)

Illan viimeisenä esiintyneen Pharao X:n soitosta paistoi pitkä kokemus rokkitouhuista. Yhteissoitto oli ihailtavan tiukkaa, ja sovitukselliset jipot varsinkin kitaroitten kesken olivat mielenkiintoista seurattavaa. Valitettavasti Pharao X näytti illan nuorten aktien jälkeen varsin laiskalta hillittyine live-elkeineen. Kun yleisö oli tanssannut ja riehunut kolmen bändin ajan kuin hullut, raja tuli vastaan, ja se tuli ennen Pharao X:n keikkaa. Biisit olivat tiukkoja ja musiikillisesti bändi on täysin valmis, joten en ihmettelisi jos yhtyeelle siunautuisi levytyssopimus. (Ala-Lahti)

Neljän tunnin tiiviin rokkaamisen jälkeen ihmiset vaikuttivat kauhavalaisella mittapuulla poikkeuksellisen tyytyväisiltä näkemäänsä ja kuulemaansa. Sopivan epäasiallinen ilmapiiri sai yleisön rentoutumaan jopa ilman alkoholia, tosin alkoholin kanssa rentoutuneet aiheuttivatkin sitten järjestyshäiriöitä salin ulkopuolella. Aika näyttää, mikä on Hirvirockin tulevaisuus, sillä paikkojen hajottaminen ei edesauta tapahtuman järjestämistä samalla periaatteella. Musiikillisesti ilta oli kuitenkin tasokas.

Teksti: Panula ja Ala-Lahti, kuvat: Sini Pollari (Slivers of Silence) ja Panula (muut)