She!, The Oi! Boys

Joskus sitä toivoo että olisi jättänyt jatketun illanvieton väliin. Niin käy ainakin silloin kun pitkän työpäivän jälkeen lähtee katsastamaan nousevia bändikykyjä ja paljastuu että ne ovat vielä aivan raakileita. Ei voi laittaa Doriksen kieltämättä välillä hiukan karujen soundien piikkiin sitä että helsinkiläinen tummaa säröä annosteleva She! ja tamperelainen brittiläishenkistä pubirockia huutava The Oi! Boys eivät vakuuttaneet.

Rujosoundista ja grungen ja punkin maailmoista ammentavaa mutta popahtavaa tummasäröistä kitarointia tarjoillut She! Kaatui siihen perinteisimpään. Biisit turtuivat yksi-ilmeisyyteen ja sävyjen puutteeseen, mitä ei ainakaan auttanut Doriksen luolamaisuus. Laulun lakonisuus kääntyi live-muodossa uuvuttavuuteen eikä kokonaisuudesta valitettavasti jäänyt oikein mitään käteen. Eikä kolmen nuoren neidon esiintymisessä myöskään mitään hirveän räjäyttävää näkynyt – keskittyivät soittamiseen. Tottakai hyvä niin, mutta ei siinä silloin ole myöskään juuri mitään nähtävää. Ainakaan jos vastaavia tummasäröisiä bändejä on nähnyt useampia satoja.

The Oi! Boys oli nähtävästi ensimmäisellä julkisella keikallaan ja se kyllä näkyi. Demo-Oasis-rockisti pullistellut, huutoon laulun sijasta luottanut ja melkoisen vittuilevalla asenteella lavalla astellut yhtye pelastuu tässä kohtaa eniten sillä että siinä on esimerkiksi rumpali Antti Kaistisen kaltaisia rutinoituja muusikoita. Itse biisimateriaali on vielä melkoisen hakusessa, samoin yhteissoitto. Hyviä ideoitakin oli. Lelu-megafonin käyttö, turhan suppeaan rooliin jäänyt ska-biitti, pilke silmäkulmassa ”oman juttunsa” parissa heiluneen bändin asenne ja yleinen rokkikukkoilu toimivat kyllä show-elementteinä, mutta vielä niihin pitää saada oikeasti hyviä biisejä taustalle ennen kuin moinen brittijunttimulkkuilu-rock meikäläisen diggailulistalle nousee.

Teksti ja kuva: Ilkka Valpasvuo