07.11.2008
Mm. Kerrang-lehdessä uransa luoneen Mick Wallin suhde W.Axl Roseen on erittäin ristiriitainen. Toisaalta mies tunnetaan yhtyeen varauksettomana tukijana, toisaalta taas Axlin kuranheiton kohteena, erityisesti Guns N´ Rosesin "klassisessa" Get In The Ring-biisissä. Tämä ristiriitaisuus ja yksipuolinen vihanpito, jonka syytä mies itsekään ei tunnu kunnolla tietävän, tuo kirjan lähestymistapaan mielenkiintoista särmää. W.A.R. – W. Axl Rose ei ole Hollywood-tyyliin työstetty pintapuolinen ylistyslaulu, vaan kipeä, syvältä luotaava ja haastava kertomus miehestä nimeltä William Bailey, joka sinnikkyyteensä ja silkan näyttämisenhalunsa vuoksi nousi bändinsä kanssa rock-maailman huipulle.
Wall pohjustaa Axlin lähtökohtia osana ”valkoista roskaväkeä” äärimmäisen hyvin. Keskilännen junttilasta pienikokoinen, kiivas ja korviaan myöten kapinallinen William ei luonnollisestikaan löytänyt mitään järkevää tekemistä, vaan ajautui pian porukoihin, joissa koulunkäynti ei ollut prioriteettilistan kärkipäässä. Pikkurikokset, huumekokeilut ja muut marginaalinuorison suosikkihuvit tulivat osaksi Billin arkipäivää, eikä tilannetta auttanut tyrannimainen isäpuoli, joka hallitsi huushollia pääasiallisesti raamatun ja viuhuvan nahkavyön avulla. Williamin biologinen isä, sukunimeltään Rose, ei kuitenkaan ollut sen parempi roolimalli, sillä alkoholismin ja yleisen hulttioinnin ohella esiin nousivat syytökset insestistä Billiä kohtaan.
Nuorisorikollisuudessa ja satunnaisessa koulunkäynnissä oli kuitenkin yksi hyvä puoli. 13-vuotiaana Axl tutustui musikaaliseen poikaan nimeltä Jeffrey Isbel, josta myöhemmin tuli Gunnareiden kitaristi (ja suuren osan bändin parhaasta materiaalista kirjoittanut) Izzy Stradlin. Jeffrey/Izzy oli Axlin varhainen sielunkumppani ja ainoa alkuperäisjäsen, jonka kanssa välit ovat säilyneet näihin päiviin asti. Izzy ja Axl lyöttäytyivät yhteen ja muutaman vuoden hapuilun jälkeen molemmat löysivät tiensä Los Angelesiin.
Guns n´ Roses syntyi kahden bändin sulautumasta – Axlin ja Izzyn Hollywood Rose fuusioitui Tracii Gunsin ja Duffin johtamaan Guns n´ Rosesin alkumuotoon. Pian Axl oli kuitenkin ottanut porukassa vallan ja sekä Tracii että Rob Gardener-niminen heppu saivat kenkää ja tilalle tulivat jo muinoin Hollywood Rosessa vaikuttaneet Slash ja Steven Adler. Samalla Axl tietämättään yhdisti kaksi pahan linjan heroiininkäyttäjää, eli Slashin ja Izzyn, jotka olivat toisiensa tavoista hyvinkin tietoisia – toimihan jälkimmäinen jopa ensiksi mainitun heroiinidiilerinä.
Gunnareiden klassinen ja kiistämättä paras kokoonpano ei aikaillut, vaan painui heti perustamisensa jälkeen pienimuotoiselle kiertueelle, jonka Duff oli vanhojen Seattlen kontaktiensa avulla onnistunut järjestämään. Tätä ja aktiivista keikkailua seurasi maine ”Losin kovimpana live-aktina”, joka luonnollisesti johti levy-yhtiöiden kilpajuoksuun bändin signaamisesta. Pisimman korren vetäsi Geffen, joka tuota pikaa patisti yhtyeen studioon työstämään debyyttiään. Se, että levylle ei haettu ajanmukaisen kiillotettua soundia, vaan raaka, jopa punkamainen äänikuva, osoittautui täydelliseksi vedoksi, vaikka levy-yhtiön johdolla olikin sen kanssa reippaasti sulattelemista. Oikeastaan ainoa myönnytys levy-yhtiön suuntaan oli se, että bändi suostui ottamaan hölmönä siirappisena balladina pitämänsä Sweet Child O´ Minen debyytille mukaan. Biisin riffin puolivahingossa kirjoittanut Slash vihasi kappaletta, mutta Axlin päätöksestä se suostuttiin ottamaan lopulta mukaan. Myönnytyksellä oli kauaskantoiset vaikutukset - vaikka Appertite For Destruction ei ollut iso hitti heti ilmestyessään, kyti sen suosio pinnan alla liki pari vuotta. Kun Gunnarit lopulta räjähtivät maailmanlaajuiseen suosioon, ei bändille ollut muita pysäyttäjiä kuin se itse.
Muutaman seuraavan vuoden voisi tiivistää seuraaviin tapahtumiin; minialbumi GNR Lies, laajoja kiertueita (Axlin temppuilua, Slashin/Izzyn/Stevenin huumeongelmia), Use Your Illusion-tuplan nauhoitukset (Axlin temppuilua, Slashin/Izzyn/Stevenin huumeongelmia), Stevenin potkut, levyjen julkaisu, parivuotinen maailmankiertue (Axlin temppuilua, Slashin/Izzyn huumeongelmia). Kun Axlin aisaparina toiminut Izzy lopulta päätti erota yhtyeestä (ja samalla raitistua), alkoi GNR vähitellen kääntyä kohti hautaansa. Muutaman puoli-aktiivisen vuoden ja hämärän cover-levy Spaghetti Incidentin jälkeen yhtye vajosi tähän päivään asti kestäneeseen epäselvyyteen. Duff, Slash pakkasivat soittemensa lopullisesti vuosina 94/95, jättäen Axlin ainoaksi alkuperäisjäseneksi.
14 vuoden Chinese Democracy-jaksoon (joka lopulta näyttää saavan loppunsa tässä kuussa), kirja ei täydellä teholla pureudu. Syitä tähän on lukuisia, päällimmäisenä se että Axl oli usemman vuoden täydellisesti poissa julkisuuden valokeilasta. Nyt, kun mies on 2000-luvulla hieman aktivoitunut, voidaan GNR:n saagalle odottaa vielä jonkinlaista jatkoa. Siitä, onko kyseessä enää sama yhtye kuin Slashin ja Duffin aikoina voidaan olla montaa mieltä, mutta itse ainakin odotan Chinese Democracya suurella mielenkiinnolla.
teksti: Jari Jokirinne
