Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen bändi – Rentoa tööttiä ja mielisairaalameininkiä

Postiluukusta kolahti demo, joka ei ensinäkemältä millään tavalla houkutellut kuuntelemaan. Kansi oli suttuinen mustavalkokopio, kansitaide vähintään omalaatuista ja nimi oli korkealentoisesti Tykkiä tööttiä. Mukaan oli liitetty moniste, johon läntätyistä lehtiartikkeleista selvisi tämän erinomaisen pitkällä nimellä siunattu Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen bändin olevan tsekkaamisen arvoinen. Olin kuitenkin epäilevä Tuomas ennen kuin kuuntelin demoa.

Tykkiä tööttiä oli loistava! Viisi biisiä, joista jokainen on omanlaisensa helmi, rupisesta punkista herkkään tunnelmointiin ja takaisin. Kaikesta kuulee, että yhtyeessä on taitavia soittajia jotka – mikä parasta – eivät ota itseään turhan vakavasti. Päässä suhisi. Vihdoin on löytynyt yhtye, joka on omaperäinen mutta lähestyttävä, valmis mutta vaappuva ja lämmin mutta sopivan vittumainen. Ihan paras uusi lempibändi! Tästä oululaisesta nelikosta oli urkittava lisää infoa. Pääpiru Tuomas Henrikki ja oikea kätensä Tommi Mäklätsä vastasivat auliisti esitettyihin kysymyksiin.

Lähdetään perusteista ja perustamisesta: Tuomas Henrikin (sävellykset ja sanoitukset, laulu, kitara, kazoo, syntikka) ja Mäklätsän (basso, laulu) lisäksi Jeesuksen Kristuksen bändissä vaikuttavat Tuuli Meijerit (viulu, syntikat, urut, kazoo, laulu) ja Veli-Matti Torkko (rummut). Ikäjakauma bändissä on 24-37, samoin soittajien taustat ovat erilaisia. Toisensa tämä melkoisen heterogeeninen rypäs yhytti oululaisesta nukketeatterista.

Tuomas Henrikki: - Oltiin Mäklätsän kanssa pitkään töissä samassa nukketeatterissa ja tutustuttiin siellä. Jossain vaiheessa tehtiin Kauko Röyhkän romaaneihin pohjautuvia näytelmiä (Miss Farkku-Suomi, Tien laidalla Waterloo), joissa näyttelin Röyhkän alter-egoja Väldeä ja Maraa. Pääsin syventymään ajan kanssa Röyhkän musiikkiin vaikuttaneihin artisteihin ja bändeihin. Kuuntelin pää höyryten Lou Reediä, Iggy and the Stoogesia, Captain Beefheartia, Tuomari Nurmiota sekä tietty Röyhkän omaa tuotantoa. Yhtäkkiä olikin läjä uusia, omia piisejä, jotka eivät tuntuneet sopivan aiempien bändien soitettavaksi. Tuuli Meijerit ja Velivälimatti Torkko olivat tuttuja myös teatterihommista ja muista bändimeiningeistä ja kysyin tyyppejä mukaan. Alussa mukana oli parhaimmillaan seittemän soittajaa kehissä mutta lopulta päädyttiin nykyiseen muotoon.

Soittotaustaa löytyy. Tuomas Henrikillä, Mäklätsällä ja Velivälimatilla löytyy menneitä kokoonpanoja melkein parinkymmentä, nimekkäimpinä kenties Tuomas Henrikin juoppopunkporukka Yhdyskuntajäte ja Mäklätsän Sylvi diskotikkareineen. Tuuli Meijeritillä on sen sijaan klassinen tausta.

Mäklätsä: - Tekninen taituruus ei nyt varmaan ole sitä maailman parasta (ainakaan meikäläisellä), mutta eipä sitä juuri kaivatakaan koska kaikilla on niin pirun kova visio omasta soittimestaan ja persoonallinen tatsi siihen mitä tekee. Myös se, että bändissä on kolme laulajaa on mielestäni virkistävää ja nykypäivänä myös harvinaista. Kaikkien yhteinen heikkous on se, että bändin lisäksi sekaan tunkee paljon muutakin säätöä. Kaikkea epäolennaista kuten päivätyötä, teatteria, elämää ja liiterin rakentamista.

T. H.: - Tämän orkesterin kohdalla pystyy jättämään turhan lässytykset pois ja menemään enemmän viiliksen ja pärinän mukaan. Homma on tarpeeksi kevyttä ja yllättävää vaikkakin sen kanssa ollaan tosissaan. Orkan kemiat on kohdallaan – ollaan jopa käyty yhdessä kaljalla. Velivälimatti on tosin ainoa, joka ei kuulu kirkkoon. Ollaan kyllä puhuttu, että levynjulkistamisen yhteydessä se tekee valintansa – joko maksaa kiltisti kirkollisveronsa tai ryhtyy avoimesti saatananpalvojaksi.

Demolla Tykkiä tööttiä on viisi erityylistä kappaletta, joista jokainen ansaitsee tulla kuvailluksi. Aloitusbiisi Regina Linnanheimo on herkkää ja hiljaista viulun koristamaa tunnelmointia.

T.H.: - Regina Linnanheimo oli pyörinyt pitkään pöytälaatikkossa eikä sitä oltu vielä soitettu treenikämpillä ennen nauhotuksia. Soittelin ja lauloin pohjat siihen sitten joskus pikkupienissä kun ei ollut muutakaan tekemistä kellarissa. Jatkettiin purkittamista ja tequilan nauttimista muun bändin kanssa ja ihan hyvältähän se kuulostaa vaikka aika soseessa oltiinkin.

Rahat pois on tiukempaa menoa. Ääritarttuva säröpunkpoppis on takuuvarma keikkahitti.

T.H.: - Rahat pois oli aluksi tosi löysä diskoversio, johon tein konepohjat. Sen version oli alunperin tarkotus tulla levylle, mutta kun kokeiltiin vääntää bändiversiota, suunta muuttuikin ja unohin samantien diskovellit. Keikalla tulee plörtsyt kalsariin joka kerta tätä soittaessa. Ja sanomakin on ihana. Joka biisissä pitäis olla sanat maailma ja rakkaus. Hihhii.

Marraskuun orgaaninen drum n´ bass -rytmiikka synanuljautteluineen ilmentää sitä, että yhtye voi tehdä ihan mitä vain.

T.H.: - Levytyssession Marraskuu on aikalailla erilainen kuin Tykkiä tööttiä -versio. Muokattiin yhelle hiljasemmalle keikalle biisejä uusiksi ja tehtiin Marraskuusta, vastapainoksi muniinpuhaltelu-osastolle, enemmän rytmipainotteinen. Marraskuu taitaa olla muuten ekoja biisejä, joita oon tähän Jeesus-hommaan tehnyt.

MäkLätsä: - Tää Marraskuun versio ansaitsisi kyllä vielä toisenkin elämän. Vois äänittää sen joskus paremmin uusiks ja laittaa vaikka Marraskuu-singlen B-puolelle. Olettaen tietenkin että Marraskuu julkaistaan singlenä.

T.H.: - Ei julkasta, tiiät itekki.

T.H.: - Jo heitä pois nuo ajatukset synkät, varjoisat oli ollut samoin pöytälootassa jo pitkään. Hiljasempaan settiin ei ollut tarpeeksi biisejä ja kaivelin sen sitten lehtiöstä ja soitettiin keikalla ja nykyään soitetaan joka keikalla. Ainakin tähän asti.

MäkLätsä: - Hyvin vähän on muistikuvia tän biisin tekemisestä. Sen muistan, että Velivälimatti ei ollu päässy reeneihin ja pyöriteltiin kolmestaan peukaloita siellä, että mitähän tehtäis. Sit Tuomas Henrikki halus kokeilla tätä, ja eipä siinä kauan menny kun biisi oli jo kasassa. Tuntui ihan ok jatsilta silloin, mutta avautui kunnolla oikeastaan vasta sitten kun kuulin äänitetyn version.

Popjatsailun jälkeen seuraa Pettymys.

T.H.: - Pettymys on ekoja biisejä, joita ollaan kämpillä alkuvaiheessa runtattu. Piti järkyttävässä koomassa muistaa ottaa treeneihin mukaan kazoo-pillit tätä rallia varten. Muistin kazoot mutta unohin sanotuslehtiön kotiin enkä railakkaan riekunnan jälkeisissä tutinoissa saanut päähän yhtään kirjotettua riviä, joten lauloin vaan jotain lälälälälää-juttua. Se kuulostikin yllättävän ärsyttävältä ja kun kotona luin sanat ja huomasin, että nehän on ihan paskat niin ne lällätykset sitten jäi ja sanat lensi paperinkierrätykseen. Hyvä niin. Levylle on tulossa myös Pettymys western kakkonen -biisi, joka on semmonen japaninkielinen shötem.

Mäklätsä: - Mä en edes tiennyt että tähän on olemassa myös sanat! Pettymys kuvaa mun mielestä koko Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändiä, sen lähtökohtia ja perusasennetta täydellisesti. Tiukkaa ja tykkiä tööttiä, mutta silti rentoa, rajoja rikkovaa mielisairaalameininkiä. Tuntui oikeasti ihan todella hienolta soittaa pitkästä aikaa musiikkia, jossa ei ahista koko ajan. Muistaakseni muuten ekalla keikalla oli joissain muissakin piiseissä tällaiset lälälälälää-sanat.

THJKB työstää myös pitkäsoittoa (ja etsii sille julkaisijaa). Materiaalista ei ole pulaa, sillä kappaleita on varastossa jo kaksi tusinaa. Demolta mukana ovat Regina ja Pettymys.

T.H.: - Vade retro, satanus -pitkäsoitolle on tulossa rätväkkää rämpytystä ja tytöt tykkää -puhaltelua. Eli jotain Rasmusta. Laskeskelin itseasiassa tänään, että listalla on 24 kappaletta. Voi olla pähkäily karsia biisejä levyltä pois. Demolta tulee ainakin joitain biisejä kokopitkälle. Regina Linnanheimo ja Pettymys ovat varsinaisesta levytyssessiosta demollakin.

Keikkoja THJKB on tehnyt reilut parikymmentä. Tuomas Henrikki kertoo, että yhteissoitto luistaa kerta kerralta paremmin, ja että palaute on ollut jopa hämmentävän positiivista. Suunnitelmissa on ulottaa keikkailua pohjoisen lisäksi muuallekin Suomeen.

TH: - Ollaan rakennettu erilaisia settejä oman fiiliksen ja keikkapaikan mukaan. Välillä on ollu rauhallisempia vetoja ja välillä täyttä runttausta ja välillä siltä väliltä. Muutamalla keikalla on ollut kans vierailevia ryhmiä mukana. Rotos Sydän Paskis -tapahtumassa Teatteri Airopikin huumoriryhmä Pitkät sikiöt venytti hauskuuden rajoja ja Qstockissa oli Häiriköt-ryhmän paskaa tanssimista ja meidän valomiehen Gionno Gorgalan rakentama, kahden ja puolen metrin korkuinen, pizzalaatikoista tehty risti, joka on nyt alkanut kulkemaan mukana keikoilla. Olisin kyllä halunnut olla näkemässä kun punapartanen krapulajärkäle penkoo roskalavoilta puutarhakalusteita ja hikoilee pienessä yksiössään väännellen tetristä haisevista pizzalaatikoista, terassituoleista ja kitarankielistä. Täytyny olla paras meininki. Ei tarvi hippi työkaluja kun on hurmos päällä.

Mäklätsä: - Eipä oikeastaan ole ollut niinsanottuja superpaskoja keikkoja ollenkaan. Rovaniemen veto alkukesästä oli kyllä lähellä kun kaikki olivat väsyneitä ja krapuloissaan. Kapakan omistaja vaatii koko ajan soittamaan hiljempaa ja vitutuskäyrä nousee sitä mukaa kun volyymi pienenee. Luonnollisesti mokienkin määrä kasvaa kun ei edes itse enää kuule mitä soittaa. Onneksi pelastavana enkelinä paikalle saapuivat kuitenkin poliisit, jotka keskeyttivät keikan juuri kun olimme soittamassa Kake Randelinin hektistä Nasta pimu -coveria. Paranti fiilistä kummasti. Yleisökin tykkäs. Yleisesti ottaen tää on kuitenkin mun 20-vuotisen soittourani ensimmäinen bändi, minkä keikkojen aikana tytöt tanssii. Vielä kun ukotkin tanssis.

Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: Antti Korkiakoski