09.08.2008
Visulahti/Mikkeli
Toinen festivaalipäivä valkeni ilman vesisuihkuja nostaen mielialoja kolmanteen potenssiin. Leirintäalueella pyörivät myös tiedot aikataulumuutoksista lentoaikataulujen seurauksena, mutta onneksi peruutuksilta oltiin vältytty. Kun vielä aurinkokin päätti ilahduttaa noin kahden minuutin lämmöllä käytyäni varustusta vaihtamassa niin tunnelmat alkoivat olla katossa. Festarialueelta tosin kantautui tietoja joiden mukaan Kauko Röyhkä oli päivän avauksessa joutunut seisoskelemaan itsekseen päälavalla Mikkelin Sinfoniaorkesterin soittaessa vedeltä suojassa jossain lavan sivustalla.
Päivän ensimmäisenä esiintyjänä allekirjoittaneelle sai luvan toimia ruotsalainen Looptroop Rockers. Räpäytyskaksikko sai oivaa taustatukea biittien muodossa tietokoneen ja erinäisten vempaimien ääressä operoineelta miekkoselta ja yleisö hytkyi letkeästi ilta-auringon lämmössä. Mitään kovin sisältörikasta kokoonpano ei varsinaisesti tuonut ilmoille, mutta tanssittavaa materiaalia oli riittämiin. Toimii se homma niinkin ja jalalla oli mukavaa pistää koreasti.
Melko lailla samat sanat pätevät Asa & Jätkäjätkiin, erotuksena kuitenkin se että äärimmäisen osaava taustabändi on huomattavasti mielenkiintoisempaa seurattavaa ja kuunneltavaa. Vaikka biisejä ei entuudestaan tunnistanutkaan niin niistä oli kuitenkin helppoa nauttia, sen verran pätevissä käsissä tuntui homma olevan. Eivät olleet tyhjiä puheita tarinat poppoon livekunnosta ja ainakin allekirjoittanut harkitsee vakavasti levynkin ostamista, mikäli meininki on samanlaista ääniraitoina. Suomiräppiä kohtaan karisivat ennakkoluulot kerta heitolla.
Eläkeläiset tanssittivat kansaa Ilosaarirockissa oikein olan takaa ja samaa oli havaittavissa Visulahdessakin. Oman jännitysmomenttinsa humppamatoihin antoi äärimmäisen mutainen kenttä, jolloin liukastelulta ei varmasti välttynyt kukaan. Kengät olivat ainakin kaikilla osanottajilla aivan ravan peitossa alta aikayksikön ja voisi kuvitella kenkäkauppojen tehneen tulosta festivaalin jälkeisellä viikolla. Meininki oli kaikin puolin sitä itseään, tuttua hulvatonta humppaamista ja alkoholipainotteisia välispiikkejä.
Norjalaisen Animal Alphan on huhuttu olevan kova livenä, eikä bändi pettymystä tuottanut. Jopa pelottavan oloinen keulahahmo Agnete Kjølsrud oli sonnustautunut sangen erikoiseen vaatetukseen ja vaikutelman viimeisteli valkoiseksi puuteroidut kasvot sekä sikari sormien välissä. Metallista vaihtoehtorokkia tykittänyt orkesteri ei säästellyt vaan paiskasi päin näköä kovaa kaahausta yrmäkkäällä otteella. Vain hetkeksi rauhoituttiin Alarmin parissa, mutta sen jälkeen jatkettiin rähinöintiä. Maineensa veroinen live-esiintyjä turskapoppoo kieltämättä on.
Stonen ja Raappanan aikana allekirjoittaneen oli pakko suorittaa välikuolema. Paluu festarialueelle suoritettiin tanskalaisen Volbeatin noustessa lauteille illan viimeisenä esiintyjänä lähelle nollaa pudonneen lämpötilan aiheuttaessa pientä hytinää. Onneksi elvismetalliksikin kutsuttu kvartetti pisti porukan liikekannalle metallisella rokettirollillaan. The Human Instrumentin pärähdettyä ilmoille lavanedusta hytkyi ja liike-energia tuotti tarvittavaa lämpöä. Eikä meno hellittänyt vaan ote vain tiukkeni loppua kohti.
Omintakeisen tyylinsä löytänyt yhtye on jollain hämmentävällä tavalla äärimmäisen kiehtova eikä pelkästään Michael Poulsenin hauskan laulumaneerien vuoksi. Jonin rumpaloinnissa on potkua enemmän kuin tallillisessa ravihevosia ja biiseissä parempia koukkuja kuin nyrkkeilijällä Pekingin Olympialaisissa. Yleisön huudatukset onnistuivat vaivatta ja yhteislaulukin varsin komeasti Sad Man´s Tonguen ja Dusty Springfield -lainan I Only Wanna Be With Youn myötä. Festarikansan seassa pyörineet bändipaidat todistivat suosion olevan ainakin Suomessa kohdallaan ja tätä vahvisti nouseminen vastikään viralliselle levymyyntilistallekin taskuraketin lailla.
Hyiseen yöhön oli miellyttävää poistua aurinkoisella mielellä. Kurjista sadefestareista ei kukaan voinut puhua vaan erinomaisesta tapahtumasta jossa sade sekä muta toivat vain oman lisämausteensa. Odotin itsekin vaisumpaa meininkiä, mutta päällimmäisenä jäi mieleen äärimmäisen hyvä fiilis. Paikalla oli tietojen mukaan perjantaina 6000 ja lauantaina 7000 ihmistä joten Jurassic Rock on ryminällä nousemassa isoksi festariksi. Dinopuistolle voi povata sateista huolimatta oikein aurinkoista tulevaisuutta!
Teksti ja kuvat: Tomas Ojapelto
