Tammerfest: My Own Summer

Tampereen kaupunkifestivaalin alkuillan ykköshengailupaikka on ilman muuta Vanhan Kirjastotalon puistossa järjestettävän My Own Summer:in kaksipäiväiset bändikatselmukset. Kuudesta kymmeneen perjantai- ja lauantaialkuiltoina lavan valtaa kattava katselmus breikkaamisrajaa lähenteleviä nuoria bändejä, joita on kiva seurata etenkin auringonpaisteisena iltana värikkään festarikansan seassa. Tosin tänä vuonna sää ei liiemmin hellinyt, sateenvarjo oli melko yleinen asuste. Hienoa on myös se, että paikalle voi vahingossa vaikka eksyä ja yleensä on aina jotain kiinnostavaa, jos bändit ei miellytä, niin ainakin kaverit.

Tapanahan on, että jotain aina missataan. Näin kävi täälläkin, molempina päivinä. Vietimme nimittäin herra ylipääjohtajan eli päätoimittaja Jokirinteen varpajaisia ja lähdin sikarintuprutteluun keskittyneestä porukasta vasta Candy Canen keikkaa seuraamaan. Tamperelaispoppoon meininki vaikutti hyvältä, ainakin huomattavasti paremmalta kuin aikoinaan Hämeenlinnassa, missä keikka meni aikamoiseksi puuroksi. Väkeäkin oli kivasti, joka tietysti on aina soittajillekin mukavaa. Canen jälkeen lavalle astelivat Sergion pojat, joita kävimme tuolla Provinssissa seuraamassa. Sergionkin kohdalla keikka oli huomattavasti paljon parempi kuin edellinen näkemäni. Siinä, missä Canellä oli tuota punkvaikutetta, turvautui Sergio tummempaan rokkiosastoon.

Jep, tässä vaiheessa alkoi tuo loppukin varpajaisosasto olla koossa ja musiikkiin keskittyminen oli... no, sanotaan nyt että taustamusiikkina kävi hyvin The Rollstonsin poprock –tykitys. Hyvältä kuulostaa, odotan yhtyeen äänitetuotoksia hyvinkin mielenkiinnolla. Jo tässä vaiheessa alkoi tuo illan garagemeininki polttelemaan, hetken jaksoimme seurata Cosmobilen trion menoa. Se täytyy sanoa, että MyOwnSummer on kyllä kaupunkifestaritapahtumien ehdotonta eliittiä: Hyviä bändejä ja mielenkiintoisia tuttavuuksia, paljon porukkaa ja tuttuja, hyvät saundit, jopa yllättävän hyvät, letkeä tunnelma, ilmainen... Aijai, kaikilla hauskaa.

Lauantaina olin jo kahden vaiheilla, että lähdenkö mestoille ollenkaan, siinä määrin taivaan ilme oli tummanpuhuva ja väänsi nesteitä. Päätin lopulta olla sissi ja yllätyksekseni todella moni muukin välitti vähät tämän tästä niskaan tippuvista sadekuuroista. Ja kun paljon puhetta nostanut Bitch Alert asteli lavalle, oli porukkaa enemmän kuin edellisenä, suhteellisen aurinkoisena perjantai-iltana samaan aikaan. Tätä aktia minäkin halusin seurata, edellistäkin orkesteria tuli kyllä seurattua, mutta ei koko keikkaa. Ja jos jotain haluaa tapahtumasta avautua, niin jonkinlainen bändilista, jossa olisi vähintään esiintymisjärjestys, olisi suotava. Ei noista uusista bändeistä välttämättä aina tiedä, enkä halua kehua vääriäkään orkestereita. Joten osanotto kaikille tämän jutun ulkopuolelle jääneille, ensi kerralla paremmin, jookos? Takaisin Bitcheihin. Bändi oli vahvistanut itseään kahdella lisäkitaristilla, joten viisimiehisessä poppoossa oli enään kaksi naissukupuolen edustajaa. Laulaja-kitaristi Heinie ei kyllä muita tarvitsekaan, jotta bitch –meiningistä voidaan puhua. Hivenen räkäinen laulutyyli ja tuo paljonpuhuttu Riot grrrl... –meno tuo kyllä paljon mieleen Holen, mutta ei se oikeastaan ole niin huono asia. Täytyy muistaa, että kyllä se yleensä se omaleimaisuus löytyy ajan kanssa. Pääasia, eli hyvät biisit, on joka tapauksessa reilassa. Ja taas todella hyvät saundit. Nyt ymmärrän levytyssopimukset ja kaiken. Grau!

Alertin jälkeen tuli seurattua vielä Squadfour -orkesteria ja voi sanoa, ettei vieläkään yhtään huonoa orkesteria ollut MyOwnSummerissa tullut vastaan. Rokkia jostain sieltä alkuaikojen Pumpkinsin tuotannon suunnalta. Mutta Smashari –vaikutteista voi puhua etenkin seuraavaksi lavalla taiteilleen miekkosen kohdalla. Puoliakustisella kitaralla ja noin kolmella biisillä aseistautunut miekkonen sai yleisöstä ”Hyvä Billy Corgan!” –huutoja osakseen, eikä suotta. Hyvältä toki kuulosti, mutta kovimmat koiranleuat aikoivat jo lähteä nimikirjoitusjahtiin mukamas Pumpkinsin nokkamiehen perään. Tässä vaiheessa sade alkoi rassaamaan ja lähdimme sisätiloihin suunnittelemaan omia koiruuksia. Hieno tapahtuma, jota vesisadekaan ei täysin haittaa. Ensi vuonna uudestaan takuuvarmasti. Vastaava tapahtuma joka festareille!

Ilkka Valpasvuo