17.07.2002
Tampere
Aurinkoinen Tampere ja helle. Ei sen parempaa avausta voisi Tammerfest toivoa viiden päivän rypistykselleen. Seminaarinmäen Mieslaulajat olivat saaneet kunnian virallisesti avata kaupunkifestivaalin ja enpä nyt juuri voisi kuvitella parempaa avausnumeroa. Itse olin nähnyt poppoon vain television ja radion välityksellä ja sen perusteella oli lupa odottaa jotain erilaista, suurta ja massiivista (mieskuorolaulua!). Nuo kaikki odotukset kyllä lunastettiin moneen kertaan. Reilun tunnin setti toimi ja yleisö olo hyvin mukana. Mielestäni tosin lavan paikka keskellä aidattua anniskelualuetta oli miinusta, etenkin kuin itse siinä vaiheessa en sinne alueelle hinkunut. Semmareiden soitettua vielä ne kaksi encorea, oli aika hipsiä Koskipuiston kautta Coloradoon missä Maija Vilkkumaa aloitteli settiään.
Coloradon "terassi", tosiaan :). Paikalle oli tuotu lava ja useampi telttakatos, joten esimerkiksi Ratinan kävelysillalta oli näköyhteys lavalle tehokkaasti estetty. Maija soitti poikiensa kanssa takuuvarman hitin ja tuli siellä joukossa yksi maistiainen myös ensi keväänä ilmestyvältä levyltä. Myöhemmin illalla kun Maijaa tenttasin niin hän ei oikein tiennyt et mitä olisi odottanut paikalta "Coloradon terassi", mutta paikka lunasti kyllä odotukset. Vilkkumaan bändin kokoonpanossa oli muuten tapahtunut muutos, aikaisemmin kitaraa keikoilla soittanut Janne Lehto on korvaantunut Mikko Kososella. Hyvä keikka kaikinpuolin.
Seuraavaksi vielä siinä vaiheessa iltaa puolityhjälle Yo-talolle. Onneksi yleisöäkin sitten valui paikalle ettei oman kaupungin bändin tarvinnut tyhjälle salille soitella. Itsellä ei ollut minkäänlaista kokemusta Office Buildingista, joten keikan alkua odottelin mielenkiinnolla. Kyseinen kokoonpano soittaa englanninkielistä poppia höystettynä laulajan hienolla äänellä ja viululla (joka on aina plussaa). Viulu oli voimakkaasti mukana bändin soundissa pitkin matkaa eikä kyse todellakaan ollut vain visuaalisesta puolesta. Office Buildingista tuli läsnä olleiden mukaan mieleen niin Smashing Pumpkins kuin myös Jarvis Cocker, mutta tiedä sitten. Office Buildingin ulosanti ja yleisön ottaminen ei ole parasta mahdollista, mutta
ilmeisesti heillä on sellainen "soitetaan tässä vaan itsellemme"-tyyli. Ei siinä mitään, hyvin näytti toimivan eikä tarvinnut tyhjälle salille soittaa.
Kerkko Koskinen oli se henkilö/kokoonpano, jota varta vasten olin tullut yo-talolle kuuntelemaan. Aikaisempia havaintoja Koskisesta oli kaksi keikkaa (Ultra Bra-aikakautta ei lasketa) ja kokopitkä höystettynä parilla
sinkulla. Koskinen kokoonpanoineen soittikin aikalailla kaikki täyspitkän kappaleet ja sinkkubiisit Neiti Nokkonen ja vielä julkaisemattoman Nalle Puhin. En sitten tiedä aloinko olla jo tuossa vaiheessa iltaa jo niin nautintoaineiden vaikutuksen alainen, mutta omasta mielestäni oli kyllä paras Koskisen keikka missä olen ollut. Kyselin tosin mielipiteitä myös muilta paikallaolleilta ja suurin osa oli kyllä kanssani samaa mieltä. Yleisö oli hyvin mukana keikan alusta lähtien ja näki että bändiläisilläkin oli lavalla hauskaa. Kokoonpano kuulostaa livenä yhtä hyvältä ellei vielä paremmaltakin kuin levyllä, totta kai uusia kappaleita kuulisi mielellään, mutta toimii kyllä näinkin, ehdottomasti.
Keikan jälkeen kotiin ja nukkumaan. Torstaina jatketaan. Until then, Katriina Kymäläinen.
