28.04.2008
Nosturi/Helsinki
Pari päivää ennen vappua oli Nosturissa ainakin etukäteen arvioiden mielenkiintoinen setti luvassa. Lavalle oli kapuava punk-legenda Misfits ja lisäksi lämppäriksi oli kaivettu detroitilainen rymistelyryhmä Gore Gore Girls. Vaikkei jälkimmäinen mikään omaperäisyyden huipentuma olekaan, niin mielenkiintoinen esiintyjä kuitenkin.
Ilta alkoi siis naisenergialla höystetyllä rokilla. Kivasti poseerattiin ja liikkeet olivat hallussa, mutta väkisinkin tuli mieleen, ettei tämä rokettirolli business aina ihan tasa-arvoista ole. Jos lavalla olisi ollut pvc-minihameissa ja sukkahousuissa hytkyvien naikkosten sijaan rumia äijiä, harvaa bändi jaksaisi kiinnostaa. Toki, laulaja Amy Surdun ääni oli uskottavan kuuloinen, muttei se pääse näin keskinkertaisessa matskussa oikeuksiinsa. The Donnas, Sahara Hotnights, Leningrad Cowgirls, näitä riittää, keksisivät jotain omaa. No, kyllähän tämä ihan mallikkaasti kaljanjuomisen taustalle sopi ja paljon parempi veto, mitä illan pääesiintyjällä oli tarjolla.
Nämä klassikko-bändien naftaliinista kiskomiset ovat aina olleet vähintäänkin kyseenalaisia tapauksia ja varsinkin punkissa sitä ei voi tyylikkäästi tehdä. Tästä huolimatta lähdin hyvin avoimin mielin keikalle, vaikka Misfitsin alkuperäisestä kokoonpanosta oli jäljellä enää basisti. Mutta hei, olihan bändissä kuitenkin Black Flagissa vaikuttaneet Dez Cadena ja Roberto Valverde. Vielä kun biisimateriaalissakin löytyy, niin eihän keikka voi niin huono olla? Eihän? Vähän palataan ajassa taaksepäin, muistellaan hyviä biisejä ja tulisipa bändi edes kerran nähtyä. Pitille vaan nyrkki pystyssä heilumaan.
Hetki löi ja lavalle kömpi aikamoinen katastrofi. Näky oli kuin pari viisikymppistä, varsin hyvin syönyttä jenkkiä olisi yrittäneet sulautua Tuska-festareille ja pistäneet releet sen mukaan. Jotkut vielä viitsivät valittaa rollareista… hey, check out these dudes! Ei auttanut, vaikka heti alkupuolella pärähti sellaisia klassikoita kuten Attitude ja Skulls. Herrojen releillä luulisi saavan aikaan jotain showta, mutta parasta mihin Jerry Only pystyi oli veden purskutteleminen ilmaan. Upeaa…apeaa, mitä se kello olikaan, milloin pääsi pois?
Keikan ainoita kohokohtia olivat hyvin anteeksi antava yleisö, oikeasti lavalla jotain duunia tekevä Roberto Valverde, Black Flag -veto Six Pack, klassikko nimeltä Last Caress ja varma punk-hoilottelu American Psycho. Muuten tuli hurjan ikävä bändin alkuperäistä solistia Glenn Danzigia. Ei auttanut, vaikka Jerryn ääni oli miksattu kuinka alas, sitä ei pelastanut mitään. Kaiken huippu oli suhtautuminen keikkaa ilmeisesti laittomasti taltioivaan yleisön jäseneen. Kun Nosturin henkilökunta ei reagoinut Jerryn avautumiseen, hän usutti parin biisin päästä omat koiransa yleisön sekaan. En ole mikään piratismin ystävä, mutta hei, nää ”internet fuckers” mahdollistaa sen, että joku saattaa nähdä pätkän tästä tämän riman alituksesta netissä. Ymmärrän hyvin, miksi tämä Jerryä hermostuttaa.
Teksti ja kuvat: Kari Koivistoinen
