Lahjomaton, kohtalokas ja arvaamaton Underground Groovement

Tamperelainen kuusikko Underground Groovement soittaa tummasyistä grooverockia, jossa maistuu myös jazzia, funkkia ja rutosti miltei huomaamatonta in-your-face-asennetta. Tumman hypnoottinen, elokuvallisen maalaileva rauhan tunne kohtaa juoksevan grooven. Desibelin bio-sivulta löytyvä karsinointi on yhtyeen omasta mielestä ihan osuva. Toki jokainen voi määritellä itse miltä musiikki tuntuu. Eri kappaleiden musiikillinen skaala on laaja, joten lyhyttä ja osuvaa kuvausta on bändin itsensä mielestä vaikea tehdä. Kappaleita yhdistää tietynlaiset tunnelmat ja kappaleet rakennetaan näiden tunnelmien ehdoilla. Myös teksteistä löytyy tietynlainen asenne ja tapa hahmottaa ympäröivää todellisuutta, joka yhdistää eri kappaleiden teemoja.

Underground Groovementin syntymän takana on soittajien oma sisäinen tarve luoda juuri tämän kaltaista musiikkia. Yhtye soittaa juuri sellaista musiikkia, jota itse haluaisi kuunnella. Bändin nykymuodolla on pohjanaan perinteisen pitkä ja vivahteikas esihistoria. Toimintaa aloiteltiin erittäin hämärillä jameilla vuoden 2002 tietämillä ja nuo jamit jopa toteutettiin sellaisenaan lavalla. Bändin nykyinen muoto saavutettiin vuonna 2005, jolloin laulaja Katwi liittyi bändiin. Oikeaa tulkitsijaa tummille ja savuisille tunnelmille haettiin pitkään. Yhtyeen jäsenillä on oma persoonallinen otteensa omaan instrumenttiinsa ja jokainen henkilö on korvaamaton yhtyeen yleissaundin kannalta.

Millaista taustaa bändin jäsenillä sitten on ennen tätä bändiä musiikin saralta? Yhtyeen esittelyteksteissä esiintynyt lause ”rytmimusiikin eri osa-alueita omaan tummahkoon, mutta silti raikkaaseen sävyynsä yhdistelevä yhtye” nostaa ainakin meikäläiselle mieleen, että tässä eri taustoista tulevat muusikot ovat löytäneet sulavan keskitien?

- Groovementin jäseniä yhdistää ennenkaikkea ennakkoluuloton suhtautuminen musiikkiin. Meillä on laaja musiikkimaku ja monenlaisia toisistaan poikkeavia projekteja UGG:n ohella. Jäsenillä on ollut kiinnostusta ja aikaa syventyä musiikin eri osa-alueisiin ja mieltymys esimerkiksi Black Metaliin, Bluesiin tai Afro-Beatiin kuuluu vivahteina ilmaisussa.

Jos pitäisi kolmella sanalla tiivistää bändinne perimmäinen luonne, mitkä sanat valitsisitte?

- Lahjomaton, kohtalokas ja arvaamaton.

Yhtyeen uutukainen Voodoo Disco -levy julkaistiin Sara & Susirajan levyn takana olleen Kuukaikumon kautta. Kysymykseen miksi juuri kyseisen yhtiön toimesta, UGG vastaa mysteerisesti asiasta päätetyn druidien kokouksessa auringon pimennyksen aikaan. Ehkä myös se, että rumpali on yhtiössä osaomistajana, vaikutti osaltaan asiaan. UGG:n edellisistä nauhoitussessioista on nyt vuosi ja seuraavan levyn materiaalia on jo kertynyt paljon. Keikoilla siis pääsee kuulemaan myös uusia kappaleita. Levystä tehdään toinen painos, sillä ensimmäinen limited edition on jo myyty lähes loppuun. Mikäli levystä saadaan paljon hyvää palautetta, jaellaan uusi painos myös suuriin kauppaketjuihin.

Millaiset musiikilliset vertaukset sitten pukisivat parhaiten UGG:tä? Heittelen tässä vielä muutamia omia: vanha kohtaa uuden, tumman savuinen, mutta kepeä groove, menevyys kohtaa aamuyön filosofoinnin, ”soul kohtaa bluesin ja funkin risteyksessä ja herää hiljaisella sairasosastolla vieläkin jalat vapisten, suunnaten kohti tupakointitiloja…” ja unelias, mutta salajuonia ja hiljaista intohimoa pursuava salakapakka…

- Edellä mainitut allekirjoitetaan. Monet yllämainituista edustavat yllättävänkin läheisesti sitä mitä itse musiikistamme ajattelemme, mutta täytyy edelleen painottaa että kuulijan mielikuva on aina henkilökohtaisella tasolla oikea. Rosoisuuden nimissä täytyy vielä mainita bensahuikka jonka taustalla yksijalkaiset miehet ammuskelevat toisiaan Itä-Eurooppalaisessa betonilähiössä.

UGG:n unelmakeikka vierailijoineen rakentuisi seuraavalla tavalla, jos kaikki mahdollinen olisi saatavilla. Draaman kaari nojaisi löyhästi Angelo Badalamentin ja Ennio Morriconen absintti-huuruissa kyhäämään orkestraatioon Kafkan novelleista. Paikkana voisi olla joku hylätty temppeli Etelä-Amerikan viidakoissa. Vanhasta Funkadelicista Eddie Hazel käy näyttämässä heti alkuun kitaristeille kaiun paikan. George Clinton harhailee edellisellä keikkapaikalla etsien kadonnutta crack-pussiaan. Kolmannessa biisissä Manu Chao villitsee yleisön ja Amadou & Mariam hyräilevät selkäytimeen uppoavat taustat. Fela Kuti soittaa maailman tiukimmat shakerit. Neljännen biisin jälkeen yleisön muistikuvat pyyhkiytyvät hurmoksen ja vanhojen flashbackien tieltä. Loppua kohden illan ylimiksaaja Lee Perry käskee Link Wraytä poraamaan lisää reikiä vahvistimiin, jotta saadaan tarpeeksi rosoa yöhön. Aamulla miljoonat kummitukset unohdettujen äänilevyjen urilta huutavat kuulijan korvaan jotain käsittämätöntä, mutta samaan aikaan hämärästi miellyttävää ja George Clinton harhailee edellisellä keikkapaikalla etsien kadonnutta crack-pussiaan.

Käsi ylös kaikki jotka EI haluaisi olla läsnä? Jep, ei näy käsiä…

Elokuvallisesta ilmaisusta on siis kyse, mikä on helposti luettavissa edellisestäkin. Mutta onko UGG:n biisien kaltaisia elokuvia tehty Suomessa tai muualla? Millaisissa leffoissa esimerkiksi Voodoo Discon kappaleet voisivat soida? Luontevasti kansainvälisistä tekijöistä itsestään selvänä täytyy mainita David Lynch, jonka tuotanto tutkiskelee samoja tummia sävyjä. Voodoo Discon taustalle sopii hyvin vaikkapa Alfred Hitchcockin elokuvien unijaksot, tai mikä tahansa surrealistinen spektaakkeli. Kotimaan sisältä ei tule heti mieleen tällaista musiikkia visuaalisesti kuvaavia elokuvia. mutta varmasti on monia pienen budjetin tummasävyisiä ja kokeellisia elokuvia joihin kappaleet sopisivat.

Ihan yhtä lailla yökerho-diiva ja miehet mustissa-meininkiä kuin mitä levynkansista löytyy, ei ole välttämättä luvassa UGG:n keikoilla. Bändi on toki keikoilla aina tyylikäs ja suoraselkäinen, mutta jokaiselle keikalle ei kuitenkaan mennä puvustamon kautta. Mieleenpainuvinta palautetta mitä yhtye on saanut vuosien saatossa on mm. live-keikoista tullut jatkuva positiivinen vastakaiku, josta esimerkiksi pitkän linjan musiikkimies Jussi Niemen rohkaiseva kannustus on jäänyt mieleen. Toinen vahvasti mieleen jääneistä oli 75-vuotiaan mummon kommentti: Tämä pitäisi nähdä livenä!

Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat: www.myspace.com/ugg666