03.02.2008
Tarina siitä, kuinka levyn julkaiseminen lykkääntyy tai peruuntuu, vaikka kaiken pitäisi olla valmiina ja mietittynä, on surullisen yleinen. Näin kävi myös jyväskyläläiselle Captain Cougarille, jonka debyyttilevy ilmestyi vuoden alunperin suunnitellun ajankohdan jälkeen. Ajattoman juureva musiikki ja harkitun tyylikäs vivahteikkuus eivät kuitenkaan ehtineet vanhentua. Nyt on murheet haudattu ja vuoden 2007 lopulla julkaistun levyn takana seisotaan innolla ja tukevasti.
Aloitetaan tärkeimmästä; bändin musiikista. Cougarien paletti on laaja ja vaihteleva, mutta monissa kohdin on yleinen pohjavire kuitenkin verraten country/americana-henkinen. On mielenkiintoista, mikä saa Jyväskylästä käsin vaikuttavan bändin tekemään tällaista musiikkia. Tämä onkin bändin biisinikkari ja kitaristi Jussi Petäjän mukaan heti alussa mukaan tullut ja ainakin osittain tietoinen ratkaisu.
- Kuunneltiin Turon (Myllykangas, basso) kanssa mun biisiaihioita ja Turo sanoi jostain että ”ai tää on tällainen roots-biisi”.
Ratkaisu ei herrojen mukaan ollut sinänsä itsestään selvä, vaan pakettia olisi voinut yhtä lailla muokata myös lähemmäksi populaarimusiikin valtavirtaa kulkevaksi. Yllättävänä voidaan pitää myös sitä seikkaa, että biisit tehnyt Jussi ei sanojensa mukaan ole juurikaan kuunnellut kyseisen tyylilajin musiikkia ennen tätä. Toisaalta, yksi koko Captain Cougarin kantavista ajatuksista onkin ollut alun alkaen tehdä musiikkinsa vain ja ainoastaan kappaleiden ehdoilla. Tällaisen ratkaisun toteuttaminen on yleisesti vaativaa ja aikaavievää, omaa soundia ei löydetä ilman aikaa ja vankkaa perusosaamista. Antti Perälä (piano, koskettimet ja laulu) kuitenkin vakuuttaa yhdessä muun ryhmän kanssa tyytyväisyyttään ratkaisuun ja malttiin sen tekemisessä.
- En ollut mukana ihan bändin syntyhetkistä asti ja mukaan tullessani musiikillinen paletti tuntui aluksi (salaa) jopa vähän sekavalta. Tyyli vaihteli jopa Coldplayn ja Kentin tunnelmissa, mutta jossain vaiheessa kuitenkin alkoi löytyä bändin nykysoitannasta kuultava countrahtava soundi.
Kaikkein määrittävimpänä tekijänä Captain Cougarissa niin Jussi, Antti, Turo kuin Janne Torvikoskikin (rummut ja lyömäsoittimet) pitävät kuitenkin kappaleiden melodian ja tunnelman tavoittamista sovituksessa. Tämä on tietysti usein toistuva ajatus pop-musiikin traditiossa, mutta vain harvat yrittäjät siinä todellisuudessa onnistuvat. Ohjenuorana tällaisessa työssä toimivaa ”Kill your darlings!” -slogania ei välttämättä ole kovinkaan helppo käytännössä toteuttaa, kun paloiteltavana on jokin tekijälleen rakas elementti. Rumpali Janne pystyy kuitenkin lähestymään kyllin analyyttisesti tätä prosessia:
- Kyllähän nämä biisit on tosiaan soitettu laulun ja tunnelman ehdoilla. Rumpalina mietin tavallaan että mikä mun rooli tässä biisissä on, yritänkö muodostaa rytmirungon biisille vai kuljenko jonkin muun soittimen mukana ja väritän sointia. Ei ole tarvetta esitellä omaa soittoa.
Myös kappaleiden sovitustapa on herrojen mukaan vaihdellut kappaleesta riippuen runsaastikin. Kuulijalle se tuntuu välittyvän nimenomaan monipolvisuutena ja eri kappaleiden välillä olevina piristävinä kontrasteina. Jussi Petäjä kertoo tuoneensa jotkut kappaleet melko valmiina paketteina, kun taas toisten parissa on kokeiltu yrityksen ja erehdyksen kautta yhtä ja toista. Kaiken kaikkiaan bändillä on kuitenkin Petäjän mukaan suuri osuus sovituksellisessa lopputuloksessa.
- Bändi muistelee vieläkin kauhulla, kun laitoin Antin ja Turon hakkaamaan lattiatomeja My Cagessa kun mulla oli mielessä Tom Waits -mainen kolistelu... Ei se lähtenyt ei.
Kaikki kappaleet ovat kuitenkin yhden henkilön kirjoittamia ja säveltämiä. Tästä tulee helposti ajatus yhden miehen projektista, jossa on mukana vain loppubändi tämän yhden vision säestämiseksi. Petäjä ei kuitenkaan allekirjoita tätä väitettä, vaan sanoo uskaltavansa väittää Captain Cougarin heijastelevan koko bändiä. Kaikki soittajat korostavat muutenkin yhteisymmärryksen hakemista ja kunkin yksittäisen soittajan tuomaa maustetta kokonaisuuteen.
Jussi: - Esimerkiksi Evan (Louhivuori, laulu) panos on laulupuolella niin suuri, ettei ihan tosi. Kaikki, jotka on kuulleet näitä mun itseni laulamina, niin tietää...
Bändin laulajakysymykseen liittyy myös muita sattumuksia. Kuten todettua, Chapters-levy ilmestyi lopulta vuoden alkuperäisen julkaisuajankohdan jälkeen. Myös laulaja ehti vaihtua tässä välissä. Resurssipulaan ajautunut kustantaja totesi Captain Cougarin olevan sopimaton uusiin kuvioihinsa ja lähes valmiiksi tehty levy jäi toistaiseksi vaille julkaisijaa. Samassa rytäkässä myös edellinen laulaja ilmoitti jättäytyvänsä pois touhusta. Masentavan kuuloinen tilanne kuitenkin järjestyi lopulta parhain päin ja levy päätettiin julkaista itse. Petäjän mukaan kaikki murheet on huolella haudattu ja tässä vaiheessa on syytä ennen kaikkea tyytyväisyyteen siitä, että kaikki lopulta onnistui ja sotkut tuli hoidettua yhdellä kertaa.
Jussi: - Kyllä mä jälkikäteen olen tyytyväinenkin, että julkaisin tämän plätyn itse. Sehän siinä arvelutti eniten etukäteen, että ihan uuden labelin on toki vaikeaa saada tuotettaan esille, mutta nyt on ollut kerrankin hyvääkin munkkia. Ehkä se myös vaikuttaa, että levy on hyvä ja jossain määrin omaperäistä musaakin.
Levyn nimi johtaa helposti miettimään kokonaisuutta retrospektiivisenä katsauksena menneisiin tapahtumiin ja ajatuksiin. Petäjä toteaa tämän olleen korkeintaan alitajuista, mutta pitää ideaa varteenotettavana, tähänastisten lukujen perään on odotettavissa jatkoa. Jatkoa seuraakin jo lähiaikoina ainakin kevään keikkojen myötä. Näin täsmäsovitetun kappalemateriaalin esittäminen livenä poikkeaa väkisin jollakin lailla levyllä kuultavista versioista. Kappaleiden levyversioihin ei herrojen mukaan suhtaudutakaan livetilanteessa puritaanisesti, vaan niistä pyritään Janne Torvikosken mielestä ennen kaikkea välittämään eteenpäin olennainen. Toisaalta Petäjä ei pidä myöskään levyversioista eroon pääsemistä minkäänlaisena itsetarkoituksena. Kaikki korostavat kuitenkin yhdestä suusta sitä, että bändin katsastaminen livenä kannattaa takuulla.
Turo: - Se, että bändissä kahdella jäsenellä on silmälasit, ei välttämättä kerro kaikkea...
Niinpä. Levyn kuultua on helppo uskoa bändin tavoitteen olevan ”tuottaa ja esittää mahdollisimman hyvää musiikkia, eikä vain myyvää trendimusaa.”
Teksti: Ilmari Ivaska, kuvat: Henri Lassander
