Astrid Swan - lisää vauhtia ja monipuolisemmin tunnetta

Kolmisen vuotta on ehtinyt kulua yhdestä kotimaan raikkaimmista debyyteistä. Astrid Swanin aaltoilevaa poppista tarjoillut albumi Poverina saavutti mukavasti sukseeta sekä kotimaassa että esimerkiksi Yhdysvalloissa. Nyt ensimmäiselle luvulle saadaan jatkoa. Millaisia sävyjä uudelta levyltä löytyy? Voiko PJ Harvey lopettaa uransa, kuten yksi levyä ennakossa kuullut musiikin ystävä tulevaa levyä ylisti? Ja miten Red Hot Chili Peppers liittyy Astrid Swaniin?

Debyytillään pianovoittoista aaltoilevaa poppia tyylillä taiteillut Astrid Swan julkaisee Spartan Picnic –nimisen kakkosalbumin helmikuun lopulla. Tie ensilevyltä seuraavalla on ollut pitkä ja mutkainen. Vuoden 2005 toukokuussa julkaistun Poverinan tiimoilta keikkailtiin ja markkinoitiin Suomessa vuoden verran, jolloin Astrid jo kirjoitteli uuttakin materiaalia, mutta vielä aika vähän. Sitten vuonna 2006 Astrid kävi Yhdysvalloissa, mm. South By Southwest-festivaalilla. Jo ennen tuota matkaa Poverinan sittemmin Amerikan markkinoille julkaissut Minty Fresh oli ottanut yhteyttä. Tuolla ensimmäisellä Yhdysvaltain valloituksella Astrid soitti mm. muutamia keikkoja Jose Gonzalesin kanssa, joissa Josea katsomaan tullut yleisö oli jo aikalailla sopivassa vireessä. Toki tuolloin oli myös keikkoja, joissa ei ollut oikein ketään, kun ei ollut vielä julkaistu levyä eikä muutenkaan saatu nimeä. Toisella reissulla viime keväänä liikuttiin jo varmemmalla pohjalla, koska levy oli tulossa siellä ulos ja muutama outo fanikin löysi tiensä keikoille. Poverinan julkaisi Valloissa siis Minty Fresh Records. Aika indie-tasoilla on liikuttu, mutta esimerkiksi Valtojen ehkä suomalaisimmassa osavaltiossa Minnesotassa Astrid Swan on mennyt aika hyvin kaupaksi. Tottakai, koska on kyse aika valtavasta maasta, jossa yksi lafka koittaa hallinnoida koko Euroopan kokoista ja melkeinpä yhtä monimuotoista markkina-aluetta, hommassa piisaa haasteita. Mutta kyllä Astrid tuoreimmalla vierailullaankin soitti jo viitisentoista keikkaa eikä näe mitenkään mahdottomana ajatuksena kattavampaakaan kiertuetta. Vallankaan kun nyt Astridilla on siellä oma keikkamyyjäkin. Astrid myöntää viihtyvänsä hyvin lavalla, muttei silti pidä itseään minkäänlaisena varsinaisena kiertueihmisenä. Pahimmat kliseet eivät ainakaan kuulu tämän artistin kiertämiseen…

Poverinalla on luotu mukavan tukeva jalansija. Miten homma jatkuu sekä Suomessa ja ulkomailla Spartalaisen Piknikin myötä, se jää nähtäväksi. Hyvää ainakin lupaa se, että jo tässä vaiheessa uusi albumi on herättänyt myönteisiä kommentteja. Vaikka ehkä kuulemani ”PJ Harvey voi lopettaa uransa” on kieltämättä hiukkasen paljon sanottu, on uudella levyllä paljon hyvää. Puhutaan pääsääntöisesti reippaammasta ja ehkä keskimäärin hiukan valoisammasta levystä jos vertaa debyyttiin. Oikea sana voisi olla kipakka. Mistä tällainen ”kiivaampi hengitys” nousi?

Astrid lähti ihan tietoisesti hakemaan sitä vauhtia ja kipakkuutta. Live-soittamisen antamista opeista nousi tarve pitää enemmän hauskaa ja hakea vahvempaa tunneilmaisua. Vaikka toimittajasetä pitääkin levyä valoisampana kuin edellistä, on levyn tunneskaalassa käytetty paljon esimerkiksi vihaa. Monet sanoitukset vaativat rokkaavampaa tyyliä, samoin Astridin omat fiilikset. Sanoitusten osalta Astrid pohtii, että vaikka hän itse kokee olleensa nyt aiempaa suorempi, ovat monet sanat myös entistä kryptisempiä. Ironia ja viha ovat ainakin joitain avainsanoja, joita levyn sävyistä löytyy. Jokainen tottakai kuulee ja lukee mitä haluaa.

Poverinaa oli tekemässä aika iso joukko muusikoita, vaikka lopputulos kuulostaakin vahvasti henkilökohtaiselta ja jopa pelkistetyltä. Spartan Picnic puolestaan lähti aluksi liikkeelle jopa sellaisesta dogmasta että Astrid tekisi sen vain rumpali Anttonin kanssa, jonka kanssa hän oli treenannut biisejä jo pitkään. Muutamia keikkoja tehtiinkin ihan kahteen pekkaan. Lopulta mukaan tuli vielä Mikael kitaraan ja tottakai porukassa oli jo mukana ”vakiokalustossa” Nick äänittäjänä ja levyn tuottajana yhdessä Astridin kanssa. Studiossa huomattiin, että tarvitaan ehkä vielä viulisti ja basisti joihinkin kohtaan. Eli alkuperäinen dogma hiukan kasvoi… Itse äänitysprosessi oli kivuton, mutta ennen sitä oli tehty aika pitkä työ. Olihan Poverinastakin jo kolme vuotta.

Levy julkistuu helmikuun lopulla, jonka tiimoilta Astrid toivoo pääsevänsä keikoille. Kiertueesta on ollut puhetta enemmän myöhempään kevääseen. Astrid on esittänyt kappaleitaan sekä soolona että bändin kanssa. Se kumpi on musiikillisesti tehokkaampaa tai mukavampaa, riippuu oikeastaan pitkälti tilanteesta. Soolona on tottakai isompi vastuu ja läsnäolon pitää olla jatkuvasti vähintään sata prosenttia. Jatkossa on silti tarkoitus lähteä Valtoihinkin bändin kanssa, koska bändin kanssa pystyy rakentamaan isomman ja värikkäämmän kokonaisuuden ja hyvässä seurassa on tottakai mukavampi reissata.

Levyn omalta kohdalta tarttuvimmaksi biisiksi on tällä hetkellä noussut viitoskappale ainakin minulle heti jonkinlaisen kaukaahaetun redhotchilipeppers-viitteen nostava This Could Be Mother´s Milk, josta Astrid itsekin myöntää edelleen olevansa melkoisen innoissaan. Se oli ensimmäisiä kappaleita joita levyltä alettiin treenaamaan ja sitä on jo esitetty keikoillakin. Muita Astridille tällä hetkellä erityismaininnan arvoisia biisejä on ainakin Sea/e Life - Astrid on ylpeä että on luonut itselleen aiemmin vieraaseen lajityyppiin kuuluvan biisin, joka toimii erittäin hyvin keikoilla.

Varsinaisia suoraan Spartan Picniciin liittyviä musiikillisia esikuvia tai verrokkeja ei Astridilla ole ollut kuuntelussa. Hän kertoo hiukan kyllästyneensä koko ”vahvojen naisartistien” lokeroon, mihin Astrid Swaniakin on luonnollisesti yritetty karsinoida. Viime aikoina kuuntelussa on ollut eniten indie-rock menestyjiä kuten Bloc Partyä, Modest Mousea, The Dearsiä, The Killersiä, Arcade Firea mutta myös Springsteenin ja Dylanin kaltaiset klassikot löytyvät Astridin I-Podista. Indie rock-poljento ei silti suoranaisesti ole vaikuttanut Spartan Picnicin suht reippaisiin sävyihin.

Spartan Picnic on pakattu komeaan digipakiin ja sen ulkoasuun on panostettu. Silti Astridin musiikkia on jo nyt myyty aika paljon myös digitaalisesti. Esimerkiksi Amerikassa downloadaus on jo arkipäivää ja vaikka Astrid itse pitää levystään levymuodossa, on se musiikki kuitenkin se pääasia. Artisti ei Astridin näkemyksen mukaan kärsi myöskään laittomasta latailusta niin paljon kuin levy-yhtiöt – niiden roolin täytyykin jatkossa muuttua, mikäli haluavat pitää voittomarginaaliaan yllä. Toinen puoli asiaa on tekijänoikeuksien valvominen, jonka täytyy myös kehittyä musiikinjakelun muotojen muuttuessa. Astrid ei näe asiaa mitenkään negatiivisena, mutta pahimmat uhkakuvat ovat tottakai pelottavia. Todellisen musiikin kuluttamisen ja esittämisen teosto-oikeuksien ohjautuminen lopulta perille sinne muusikolle ja artistille asti on ehkä yksi suurimmista kysymyksistä – jos esimerkiksi yhden levy-yhtiön koko tuotannon voi lunastaa tietyllä kertasummalla, miten valvotaan sitä että korvaus jakautuu oikein?

Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat: Vuokko Salo/Varpu Eronen/www.johannakustannus.fi