Jumalan ruoska hajosi – mitä sitten?

Bändejä tulee ja menee, ja usein ne mielenkiintoisimmat ovat juuri niitä menneitä. Luemme biografioita allmusic.comista, muistelemme parin vuosikymmenen takaisia lyhytikäisiä spurtteja ja intoilemme ystävillemme uusista vanhoista löydöistämme. Musiikillinen tutkimusmatkailu on hieno harrastus, joka antaa paljon. Mutta mitä jos iskee näppinsä yhtyeeseen, joka lipsuu sormista hajoamalla juuri, kun siitä on saamassa otteen? Ei auta muuta kuin digata täysin rinnoin ja ottaa irti, mitä irti otettavissa on.

Kohtasin Jumalan ruoskaksi nimetyn metakkayhtyeen juuri sen viime metrien jälkeen. Bändi oli jo hajonnut ennen kuin sain käsiini sen joutsenlauluksi jääneen äänitteen, pitkäsoitto Flamenco Daysin. Levy toimi ja lujaa, joten sähköposti auki ja tarkempaan tiedonhakuun. Jumalan ruoskan Jyrki Nissinen (laulu), Jukka Nissinen (kitara) ja Valtteri Tavast (basso) vastailivat Desibelin kysymyksiin. Rumpali Kimmo Pohjapelto pysyi vaiti.

Aloitetaan alusta, eli vuosituhannen vaihteen Vieremältä. Minkälaiset mahtoivat olla Jumalan ruoskan alkutaipaleet tuossa verkkaisessa Ylä-Savon kunnassa?

Jukka: - Jyrki ja silloiset lukiokaverinsa soittelivat koulun kellarissa Flagellum Dei -nimellä, minä liityin mukaan vähän ennen ensimmäisen demon äänitystä. Yleensähän pieniltä paikkakunnilta olevien bändien kuuluisi selittää tällaisiin kysymyksiin jotain kotikylän ahdistavuudesta ja kulttuurisesta umpiosta, mutta ei jaksa valehdella: telkkari näkyi ja lehtiä tuli Vieremällekin. Terveiden käsien levyjä tilailtiin ja Shitter Limitedin kasettia kuunneltiin, siitä se lähti.

Jumalan ruoska julkaisi elinaikanaan kolme CD-R-levyä, yhden seiskatuumaisen vinyylin, yhden CD-EP:n ja yhden pitkäsoiton. Oikean levytysuran avasi kotipaikkakunnan nimeä kantava pienlevy Vieremä. Vuonna 2004 ilmestyi CD-EP Vasco da Gama, jonka torvilla koristeltu punk oli aiempaa suoraa ilmaisua huomattavasti monipuolisempaa. Pankki räjähti vuoden 2007 lopulla, jolloin Jumalan ruoskalta ilmestyi pitkäsoitto Flamenco Days. LP jäi myös näillä näkymin yhtyeen viimeiseksi. Laulaja Jyrki tietää syyn.

Jyrki: - Omalta kohdaltani ei ollut enää kiinnostusta tehä juuri tätä. Verrattavissa rakkaudettomaan avioliittoon.

Jukka: - Jyrkin ideahan se oli joo, ja kun solisti ei halunnut enää jatkaa niin lopettaminen oli väistämätöntä. Kumminkin bändin perustajajäseniä, ja sekä laulajana että sanoittajana suht olennainen osa yhtyettä, niin jatkaminen Jumalan ruoskana ilman Jyrkiä ei ollut mikään vaihtoehto. Ja olihan se viimeinen vuosi aika vittumaista touhua, kun solistia ei enää kiinnostanut ja sen huomasi. Ei näkynyt miestä treeneissä ja niin edelleen, siirtyi soolouralle. Osan biiseistä se tosiaan kuuli vasta studiossa, mutta toisaalta hyvinhän nuo tuli silti laulettua. Taas yksi esimerkki etukäteen treenaamisen turhuudesta!

Turhaan treenaamatta äänitettiin myös Flamenco Days. Akustisella sävelletty levy nauhoitettiin yhden päivän aikana nopeasti ja selvinpäin, ja illalla ehdittiin jo muihin rientoihin.

Valtteri: - Yhdessä päivässähän se nauhoitettiin Tampereen Headlinella. Muistaakseni Kimmolla oli vielä samana iltana toisen bändinsä Sur-rurin keikka, eli sai siinä ihan keskittyä olennaiseen että ehdittiin saada kaikki nauhalle. Ja kun esim. Ragdoll-kissa -kappaletta ei oltu koskaan edes soitettu yhdessä ennen studioon menoa, niin olihan siinä näitä epävarmojakin tekijöitä mukana... Mutta loppujen lopuksi hyvin kivuttomat ja onnistuneet sessiot niistä tuli.

Jukka: - Se oli helmikuinen lauantai kun puoliltapäivin studiolle saavuttiin, ja iltaseitsemän jälkeen olikin jo valmista. Tapahtui lähinnä soittamista, ei siinä ehtinyt mitään legendaarisia hörhöilyjä tapahtua. Pohjat soitettiin samassa huoneessa livenä, sitten Jyrki lauloi biisit ja lähti vittuun. Minä ja Valtteri soiteltiin päälle thereminit ja ja muut. Nyt kun ajattelee näitä vastauksia niin mehän oltiin ihan virkamiesbändi, selväpäinen ja kurinalainen!

Flamenco Days kirvoitti innostuneita arvioita musiikkilehdistössä. Jyrkin mukaan jokainen saa olla sitä mieltä, mitä on. Valtteri kertoo yllättyneensä positiivisista arvioista ja täysistä pisteitä, mutta huomauttaa, että levy on kai uskottava hyväksi, kun joka puolella kehutaan. Jukka ei intä hehkuttajille vastaan, mutta näkee levyssä myös parantamisen varaa.

Jukka: - No ihmiset kehuvat niin mitäpä tuota vastaankaan inttämään. Ihan hyvä levyhän siitä tuli. Masteroinnin jälkeen tuntui että montaa kohtaa haluaisi vielä rukkailla, ihan biisijärjestyksestä lähtien. Mutta se on hyvä juuri tuollaisena kuin se on. Ja onhan siinä mukana muutamia mielestäni koko bändin historian parhaisiin kuuluvia kappaleita, kuten Pikku-Buddhan bileet, Kun bisnekset luistavat ja Ragdoll-kissa, että antaapa vaan kehujen tulla. On sitä kyllä haukuttukin, esimerkiksi yksi Suutarilan juntti ei kuulemma tykännyt levystä. Voi vide mikä spede.

Keikkailuun yhtye suhtautui notkeudella. Sen kummemmin ei treenattu, eikä kappaleiden soittojärjestyksestäkään otettu etukäteen sen kummempaa stressiä. Kamat olivat kuitenkin lujilla.

Valtteri: - Aika spontaanilta toiminnalta se usein tuntui, settilistat elivät keikkojen aikana ja improvisaatiollekin oli sijaa viimeistään siinä vaiheessa kun soittokamat hajoilivat ja yleisöä piti viihdyttää jotenkin niitä korjaillessa. Se kamojen hajoileminen on myös jäänyt tietyiltä keikoilta hyvin mieleen, Jumalan ruoska tuntui olevan sillä rintamalla välillä aika tuhovoimainen bändi.

Jukka: - Joo, selvää jälkeä tuli. Kaikilla bändeillähän kieliä ja kapuloita katkeilee, mutta tuntuu että meillä soittimet ottivat esiintymisen tuoksinassa damagea poikkeuksellisen paljon. Henkilövahinkoja tuli harvemmin ainakaan bändin jäsenille, mitä nyt Jyrki ei yleensä pystynyt puhumaan keikan jälkeisenä päivänä, tulkinta vaati veronsa. Kaikenlainen ennakkosuunnittelu loisti kyllä poissaoloaan. Settilistat ja keikan yksityiskohtainen etukäteen treenaaminen…se on niin puuduttavaa touhua ettei sitä jaksanut, kangistaa sen itse tilanteen. Aloitusbiisi yleensä sovittiin etukäteen, ja sitten soitettiin mitä mieleen tuli pitkin keikkaa. Jossain vaiheessa jotain hajosi. Jos paikalla oli yleisöä, he taputtivat joihinkin väleihin.

Lopuksi saa lähettää terveisiä linnan juhlissa parketilla pyörähtäneelle kokille.

Jyrki: - Painu vittuun.

Jukka: - Jos olisit ollut tolkuttomassa kännissä ja ilman housuja niin sitten olisi voinut olla jotain todellistakin kohuttavaa, yritähän repäistä ensi kerralla.

Teksti: Tuomas Tiainen, Kuvat: Jumalan ruoska