Marilyn Manson (USA),

Helsingin Jäähallin edessä on sisäänpääsy ruljanssi jo täydessä vauhdissa kun pääsen paikalle. Huomaa että keikka on viimeistä paikkaa myöten loppuunmyyty. Kaikenikäisiä ihmisiä virtaa paikalle tasaiseen tahtiin sieltä sun täältä - ja kuten tavallisesti nuoremmat Manson-fanit ovat panostaneet vanhempia faneja enemmän aikaa shokeeraaviin meikkeihin ja hiustyyleihin. ”Sä pelästyt!” ja ”Onko sun nyt ihan pakko mennä?” olivat kommentteja joita sain kuulla lähipiiriltäni moneen otteeseen ennen kyseiselle keikalle menoani. Monet tuntuvat pitävät Brian Warneria pelottavana persoonana. Ymmärrän kyllä miksi, Marilyn Mansonhan on surullisen monesti liitetty kauheisiin tapauksiin kuten kouluampumisiin jne. Itse en kuitenkaan ole koskaan kokenut häntä pelottavana. Enemmänkin pidän häntä kiehtovana ja paljon musiikkimaailmalle antavana ihmisenä.

Brian kumppaneineen tuntuivat olevan hyvässä kunnossa eikä kiertue-elämän aiheuttamia mahdollisia väsymyksen merkkejä näkynyt. Viime aikoina runsaasti radiosoittoa saanut If I Was Your Vampire oli ehdottomasti ”SE” biisi jota selvästi huomasi monen odottaneen ja joka pisti koko jäähallin aivan sekaisin. Hyvänä kakkosena tuli loistava Heartshaped Glasses. Myös hieman vanhemmat biisit tuntuivat purevan hyvin yleisöön.

Keikalla oli kaksi varsin mieleenpainuvaa ja visuaalisesti hienoa hetkeä. Ensimmäinen, kun Manson keikan puolessa välin istui ja heilutteli jalkojansa viiden metrin korkuisessa jättituolissa. Siinä, kuin suoraan sadusta tuodusta tuolissa mies näytti hetken kuin pieneltä ja viattomalta lapselta. Tosin todellakin vain hyvin lyhyen hetken verran, kunnes pienten lasten silmiin ei-niin-sopiva kiemurtelu alkoi. Toinen hieno hetki oli kun Manson yhtäkkiä nousi pienellä tasanteella seisoen, paksun savun saattelemana kymmenen metrin korkeuteen. Korkeanpaikankammosta Manson ei selvästikään kärsi, vaan mies vetäisi tasanteella pari biisiä ilman huolen häivää ja ilman mitään turvavaijereita. Tietenkin.

Itse henkilökohtaisesti diggaan enemmän pienemmistä keikoista. Suuret keikat, monen tuhannen ihmisen joukossa seisominen ei ole koskaan erityisen paljon houkutellut. Siitä huolimatta, ja vaikka en itse mikään übersuuri Marilyn Manson-fani ole, teki esitys suuren vaikutuksen. Kyseinen ilta oli ehdottomasti yksi vuoden mahtavimmista ja mieleenpainuvimmista keikoista, niin visuaalisesti että soitannollisesti.

Teksti ja kuvat: Emilia Kinnunen