14.12.2007
Vaikka Tom Pettyn tähti on ollut Europan puolella pahasti laskussa jo reilun vuosikymmenen, on mies bändeineen yhä käypää valuuttaa Amerikan sydänmailla. Ja miksipä ei olisi, edustaahaan Petty amerikkalaisille hieman samaa ”naapurinjätkämaista” luotettavuutta kuin J.Karjalainen suomalaisille. Monella tapaa Petty esittäytyy tässä Peter Bogdanovichin kokopitkässä elokuvassa myös sellaisena suoraselkäisenä amerikkalaisena, joiden olemassaolon me tuppaamme
George W. Bushin ja kumppaneiden hölmöilyjen myötä unohtamaan. On syytä muistaa, että Pettyn lailla asioista ajattelevia, sivistyneitä, kriittisiä ja maailman todellisesta tilasta perillä olevia ihmisiä löytyy myös USA:sta runsaasti.
Runnin´ Down A Dream on kahdelle dvd:lle jaettu täyspitkä, jenkeissä teatterilevitykseen asti päässyt elokuva, ei pelkästään yhtyeen uraa kevyesti luotaava katsaus. Bogdanovichin elokuva etenee rauhallisen verkkaisesti eteenpäin ja jokainen uraan liittyvä vähänkin merkityksellisempi kohtaus käydään lävitse todellisella fanin pieteetillä. Luulin ettei Pettyn hieman värittömän oloisesta persoonasta juuri mehukkaita juttuja revittäisi, mutta kyllähän sieltä ne tutut rockin sudenkuopat huumeiden ja yleisen sekoilun puitteissa kuitenkin löytyivät. Erityisesti tällä saralla ”kunnostautuivat” The Heartbreakersin basistit, joista jälkimmäisen tie vei elämäntyylin myötä aina hautaan asti. Myös Petty itse syyllistyi rajuun päihdekäyttöön 80-luvun alussa ja seuraukset olivat luonnollisesti lähes katastrofaalisia; studiossa turhautunut ja kokaiinipöllyinen Petty murskasi oman kätensä seinään niin pahasti, että lääkärit epäilivät miehen kitaransoiton olevan tulevaisuudessa mahdotonta. Tästä, kuten suorastaan riistävän levy-yhtiön ikeestä onnistui Pettyn kuitenkin nousta.
Mielestäni Tompan merkittävin, ja elokuvassakin perusteellisesti käsitelty saavutus, oli taistelu halvempien levyjen puolesta. Huimia lukumääriä myyneen Damn The Torpedoesin (1979) (jonka nimi muuten näytti keskisormea miehen omalla levy-yhtiölle, joka käytännösä riisti Pettyltä julkaisuoikeuden omaan materiaaliinsa), jälkeen levy-yhtiö keksi nostaa levyjen hintaa reilusti aiempaa korkeammaksi. Yksinkertaisen matematiikin mukaan tämän piti tuoda lisää paalua levypuljun kassaan, mutta Petty vanhana musadiggarina ei tähän suostunut. Ja jälleen kerran miehen ”päätä seinään, kunnes seinä antaa periksi”-taktiikka toimi, ja levy-yhtiö antoi periksi. Parin laajan oikeusjutun voittamisen jälkeen Pettystä muodostuikin eräänlainen muusikkojen epävirallinen luottamusmies, jonka tekemisiä käytettiin referenssinä tulevia kahakoita varten.
Runnin´ Down A Dreamin haastatteluosuudet kulkevat varsin totuttua puhuva pää-linjaa, mutta hyvien kysymysten ja ajan antamisen myötä niissä päästään paikoitellen hieman pintaakin syvemmälle. Aluksi hieman ihmettelin miksi mukaan on tuotu seuraavan sukupolven rokkareita Dave Grohlista Eddie Vedderiin, mutta näillekin selitys löytyy luonnollisesti. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, Grohl ehti jopa kuluttaa Heartbreakersin rumpujakkaraa yhden Letterman-shown verran. Bonus-cd:lle lätkäisty Honey Bee, jossa Grohl vetää rumpuja äärimmäisen raskaalla kädellä, nousee Pettyn muutoin varsin roots-henkisestä materiaalista selvästi esiin.
Runnin´ Down A Dreamin paras puoli on sen perusteellisuus. Tämä paketti on niin huolellisesti toteutettu ja syvälle luotaava, että sitä voi helposti suositella kaikille joilla on intressejä tutustua Tom Petty And The Heartbreakersin maailmaan. Ja bändiin, jolta löytyy niinkin hienoja kappaleita kuin American Girl, Breakdown, Refugee, Into The Great Wide Open ja Mary Jane´s Last Dance tulisi jokaisen itseään kunnioittavan rock-fanin tutustua.
teksti: Jari Jokirinne
