Blue Frequency naittaa riffirunttausta sulavasti hellään hivelyyn

Oululainen parivuotias trio Blue Frequency yllätti positiivisesti kolmen kappaleen promollaan. Kolmikon melodisen popin yhdistäminen metallisempiin elementteihin kuulosti paitsi hämmästyttävän sulavalta ja tarttuvalta, myös kohtuullisen valmiilta. Vastauksena spekulointiini josko kolmikko olisi jo valmis isompiin ympyröihin, yhtyeen laulaja-kitaristi Sami Halminen toteaa kaikkien bändien olevan vähän väliä ”demoasteella”. Uusia biisejä pitää aina testata narulla ja keikoilla ennen kuin kukaan mitään mistään maksaa.

Millaisilla laatusanoilla Blue Frequencyn musiikkia kannattaisi sitten alkaa vatvomaan? Samin mukaan bändin musiikista löytyy riffittelyä, nättejä melodioita, rankempaa runttausta ja hellää hivelyä. Eivätkä sanat kerro putoavasta enkelistä joka on jäätyny ja sitä palelee... Bändin basisti-kosketinsoittaja Janne Gladin korvaan oli jäänyt kuvaus: Muse meets Guns n´ Roses. Omasta mielestäni soundi on vahvasti tätä päivää. Siitä ei ainakaan suoraan saa johdettua viivoja menneiden vuosikymmenten esikuviin, kuten valtaosalla samanikäisisten bändeistä. Trion kolmas linkki, rumpali Janne Similä toteaa että niitä esikuvia kyllä löytyy, mutta että ne ovat jokaisella hiukan eri suunnilta. Lähtökohtaisesti on kuitenkin pyritty siihen, ettei mennä siitä missä aita on matalin. Basisti-Janne tiivistää yhtyeensä soundin luovaksi sekoitukseksi Radiohead-riffejä soittavaa tukkahevilaulajaa, metalli-rumpalia ja Abba-fania. Höysteeksi ehkä vielä muutama kalja...

Sami ja Similän Janne soittivat ennen nykyistä kokoonpanoaan yhdessä metalli-yhtye Evergriefissä. Onhan Blue Frequencyssäkin toki raskautta, joskin se rumpali Similän mukaan löytyy nykyään lähinnä lyriikoissa ja melodiakuluissa, eikä ehkä enää niinkään metalli-ilmaisun muodossa. Samin mielestä homma toimii näin paremmin ja tuntuu paremmalta. Genremäärittelyihin hän toteaa ytimekkäästi että Opeth on tiukka ja niin on Topi Sorsakoskikin. Molemmat rankkaa musaa. Basisti Gladin mielestä nykyinen bändi vetää jollakin tasolla jopa rankemmin kuin mitä Evergrief.

Luomisprosessista Sami kertoo että jokainen tuo treenikselle omia raakileitaan, joita sitten yhdessä muutellaan ja sovitellaan. Ideat saattavat lähteä myös ihan jamipohjalta. Sanoitukset tekee Sami. Jonkinlaisena mittarina yhtyeelle toimivat Ruumensaaren veljekset, joilta löytyy heti tiukkaa palautetta jos biiseissä jokin kohta tökkii. Samin mielestä bändin biisimateriaalissa on melkoisesti vaihtelua, vaikka paketti pyritäänkin pitämään sen verran yhtenäisenä ettei saumoista rehota epämääräistä karvoitusta. Ja materiaaliahan yhtyeellä tosiaan olisi jo valmiin pitkäsoiton verran. Julkaisukanavat ovat tällä hetkellä vielä täysin auki. Samoin keikkakalenteri ei vielä ole kauhean täynnä, vaikka kaikenlaista onkin vireillä. Blue Frequencyn kohdalla mahdollinen keikkaseura yltää herrojen visioissa aina Radioheadista Shamrainiin. Legendojen kuten Ozzy ohella kiertuekaveriksi kelpaisi toki myös vaikkapa trion jonkinlainen veljesbändi At The End.

Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat: www.blue-frequency.com