10.11.2007
Ensimmäinen kohtaamiseni Circlen kanssa tapahtui – niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin – MTV-musiikkivideokanavan kautta. Asian selittää se, että tuolloin, vuonna 1994, MTV oli vielä varsin monipuolinen musiikkikanava ja varsinkin yöaikaan laadukkaita erikoisohjelmia pullollaan. Ohjelmista ylitse muiden oli tietenkin Miles Huntin luotsaama 120 Minutes, joka tarjoili viikottain hyvän kattauksen mielenkiintoista uutta rock-musiikkia – kammoksumatta edes sitä ihan vaihtoehtoisinta äärilaitaa. Tämän ohjelman avulla ”löysin” aikanaan Weezerin, Jeff Buckleyn, Throwing Musesin, 54.40:n, Pavementin ja lukuisia muita – sekä tietysti Circlen.
Kyseisessä 120 Minutes-ohjelmassa taisi sillä kertaa olla jonkinlainen Suomi-spesiaali, sillä Circlen Kyberian lisäksi mukaan oli mahtunut yksi Sweetheartin video, joka sekin luonnollisesti teki itseeni ison vaikutuksen. Circlen todellinen kolahtamien tapahtui kuitenkin live-elämyksen ja Meronia-levyn myötä. Tavastialla vuonna 1996 koettu Circlen esiintyminen ja sen jälkeen haltuun otettu Meronia osoittivat että Porin outoiljoiden musiikilla on yllättävänkin laajaa – ja jopa universaalia - kaikupohjaa. Circle, Deep Turtle ja muutama muu suomi ug-nimi nousivat helposti kaveripiirini suosikeiksi, joiden keikoille mentiin paitsi pitämään hauskaa, myös tapaamaan uusi kiinnostavia ihmisiä.
Kun Meroniaa nykypäivänä kuuntelee, on hieman hämmentävää miten näin sekopäinen ja ”vaikeakin” musiikki saattoi (ja saattaa yhä) saavuttaa niin laajan kuulijakunnan. Osansa selittää varmasti Circlen parhaimmillaan oikeasti hypnoottiset keikat, joiden syövereissä ajan ja paikan taju häipyi ihan ilman mitään stimulanttejakaan. Toinen seikka on varmasti se, että ujeltavista kitaroista, rosoisesta tuotannosta ja yleisen häiriintyneestä ilmapiiristä huolimatta Circlen musiikista löytyy alta pienenpieni pop-aspekti. Jos Circlen musiikin päältä riisuu kaiken raskauden ja lian, voi sieltä poimia yhteneväisyyksiä paitsi Zappa ja Captain Beefheartin kaltaisiin pioneereihin, mutta myös Curen, Joy Divisionin ja Bauhausin kaltaisiin 80-luvun synkistelijöihin. Ja näistä ei taasen ole kovin pitkä matka esimerkiksi Bowien tummasävyiseen Berlin-kauteen.
Meronia on levy, jolta yksittäisen kappaleiden esiin poimiminen ei ole kovinkaan tarpeellista. Jos näin kuitenkin haluaa tehdä, on ainakin allekirjoittaneen pakko nostaa esiin videon kanssa tajunnan pysäyttänyt Kyberia, levyn avaava Ed-Visio sekä hyvin vahvasti deepturtlemainen Wherever Particular People Congregate. Myös nimikappaleeseen sisältyy roimasti pidäteltyä Circle-voimaa. Meronian jälkeen Circle on julkaissut niin monta levyä, että niiden lukumäärästä lienee kärryillä vain Jussi Lehtisalo itse, mutta sekaan on mahtunut sekä hyviä että vähän vähemmän hyviä teoksia. Meronian jälkeisistä teoksista mm. Taantumus ja Sunrise ovat osoittaneet että vanhalla live-suosikilla on yhä tatsi tallella, mutta aivan tuoreempiin teoksiin ei ole tullut perehdyttyä.
Jos Circlen massiiviseen tuotantoon haluaa alkaa tutustua, en näe luontevampaa vaihtoehtoa kuin Meronia-debyytti, pitkän prosessin – vai pitäisikö sanoa ympyrän – alku.
teksti: Jari Jokirinne, kuva: Ilkka Valpasvuo
