The Flaming Lips: UFO´s At The Zoo

Hyviä konsertteja mahtuu maailmaan sadoittain, mutta vain harvoista muodostuu läsnäolijoilleen todellisia kokemuksia. Onneksi maailmasta löytyy kuitenkin muutama bändi, joiden jokainen live-esiintyminen on oikeasti uniikki – ja jopa uskonnollista hurmosta tavoitteleva - tapahtuma. Oklahoma Cityssä vuonna 1983 alkunsa saanut The Flaming Lips on koko uransa ajan kulkenut täysin omaa tietään ja vuosien aherruksen jälkeen se on saavuttanut ansaitsemansa paikan yhtenä modernin rock-musiikin tiennäyttäjistä. Vielä 90-luvun puolessa välissä Lipsien musiikki huokui tinkimätöntä happopunkkia, mutta vuoden 1999 The Soft Bulletin-läpimurtolevyn jälkeen evoluutio on luonnollisella kuljettanut yhtyeen – mihinkäs muualle kuin – kuin psykedelisen ja progressiivisen rockin liepeille.

UFO´s At The Zoota voidaan tituleerata Flaming Lipsin suurena “kotiinpaluujuhlana”, vaikka yhtye onkin säännöllisesti vieraillut kotikaupungissaan. Erityiseksi tilanteen tekee se, että tämänkertaisen konsertin pitopaikaksi on valittu Oklahoman eläintarha ja sen yhteydessä oleva valtaisa nurmikenttä. Tilanteen ainutkertaisuutta korostaa myös se, että yhtyeen lavarekvisiitaksi on valjastettu jättimäinen avaruusalus, josta Flaming Lipsin voimahahmo Wayne Coyne astuu konsertin alkaessa ”maan” pinnalle. Kun keitokseen lisätään vielä tuhansien valojen arsenaali, konfettisateita, raketteja, värikkäitä kumipalloja, savutykkeinä toimivia megafoneja ja lavalla joraavat alien-cheerleadereiden ja joulupukkien ryhmät, on soppa valmiina nautittavaksi.

Onneksi tämä kaikki oheistoiminta ei kuitenkaan peitä alleen sitä tosiseikkaa, että kyseessä on ennen kaikkea rock-bändin keikka ja tällöin kaiken keskiössä tulee olla vain ja ainoastaan musiikki. Olen ylistänyt Flaming Lipsin musiikkia jo useampaan eri otteeseen, joten tyydyn tällä kertaa vain toteamaan että jos Flaming Lipsin musiikki ei olisi niin laadukasta kuin se on, niin dvd:n lataus karkaisi varmasti kauas ulkoavaruuteen. Yksinkertaistetusti voikin sanoa, että UFO´s At The Zoon kaoottisen ja vahvasti happopitoisen tunnelman pitää kasassa vain sen musiikki. Olisin asiasta varmasti eri mieltä, jos olisi ollut Oklahoman keikalla paikalla.

Jos dvd:tä lähdetään pilkkomaan pienempiin osiin, on eräs kohta helppo nostaa ylitse muiden. Aina yhtä sykähdyttävän The Yeah Yeah Yeah Songin alku, jossa Wayne laittaa yleisön huutamaan keuhkonsa pihalla, nostaa väistämättä hymyn katsojan huulille. Coynen ja kumppanien kädestä syövä yleisö vastaa pyyntöön yhtä suurella riemulla kuin Flaming Lips kappaleensa esittää. Vuorovaikutus rock-konsertissa ei tästä enää tiivimmäksi mene.

Jos unohdetaan taiteellinen sisältö hetkeksi ja keskitytään UFO´s At The Zoohon silkkana konserttijulkaisuna, niin hieman ihmetystä aiheuttaa se, että runsaasta materiaalistaan tunnettu yhtye ei ole dvd:lle mahduttanut mitään todellista ekstraa. Kappaleiden väleissä piipahdetaan toki yleisön seassa jutuskelemassa niitä näitä, mutta mitään asiaan sopivaa dokkaria (esim. konsertin pystyttämisestä) ei mukana ole. Tämä puoli dvd:stä olisi kyllä voitu hoitaa tyylikkäämminkin.

Jari Jokirinne