28.06.2002
Sirkus/Hämeenlinna
Melkomoisella jonomuodostelmalla pakkauduimme Hämeenlinnan Sirkukseen, jossa jokakesäisen Ämyrockin tulisivat juhlallisesti käynnistämään Ronin Beat, elektropoppoo itänaapurin lähimmästä suurkaupungista eli Pietarista, sekä yksi kotimaan kovimmista ja erityisesti Hämeenlinnassa kauan kaivatuista, runonlaulantayhtye CMX. Raskassäröistä runoutta. Sirkus on keikkapaikkana etenkin suuremmille nimille ihanteellinen ja hatusta arvioiden noin 700 – 800 musiikin ystävää oli saapunut asiantilaa todistamaan.
Rakkaan aviisimme todellinen rockguru, toimittaja Che Jokelainen, oli saanut kunniatehtävän pyörittää kiekkoja ja setti olikin täyttä asiaa. Musiikkia monista tyyleistä ja crossovereita, yhdistävänä lankana vidun hyvää shittii. Itse taisin kuitenkin olla kaikkein innokkain lämmittämään jalkojani tulevia liveakteja varten. Ronin Beatin trio lavalla koostui saksofonista, laulajakitaristista sekä Roland mc-505 tekniikan ihmeestä. Bändi aloitti rytinällä hivenen Zion Trainin ja Asian Dub Foundationin hengessä, mutta variaatiot eivät jääneet vain tuollaiseen ultratanssittavaan dubsonictrancekiidätykseen, vaan käsittelyyn joutuivat niin dub- ja ska –osastot kuin blues- ja hetkittäin rokkirytmitkin. Eli hiukan selkeämmin: trion saundi vaihteli rumpukoneen taustan mukana miltei joka biisin vaihteessa. Ja se osa yleisöstä, joka elektrohenkisen musiikin päälle jotain ymmärsi, oli suht pähkinöinä. Pitää muistaa, että CMX:ää suurin osa yleisöstä kuitenkin saapui seuraamaan. Minun pointsini menevät silti sympaattisille Pietarin pojille. Osaahan moni elektroa levylle vääntää, mutta harvalta se sujuu näinkään mallikkaasti livenä.
Kun herra hengenpelastaja mr. Dj oli hetken kansaa viihdyttänyt lyhyen väliroudauksen verran, sai kansa haluamansa. Lavalle astelivat arvokkaina herra Yrjänä kokkikerhoineen, vuorossa siis CMX. Sali oli täynnä ja tunnelma katossa. Toisena soitettu Tähteinvälinen lämmitti jo lupaavasti, Nimetön räjäytti pankin (Sirkushan on vanha pankkisali) ja jalat irti lattiasta. Rautakanteletta, Valtaa ja Väkiä, Discoinfernoa, Elokuun kruunua, Kultanaamiota ja niin edespäin. Aikaa viime Linnan keikasta oli kosolti, joten fiilistelijöitä riitti. Biiseistä vain Ruostetta jäätiin kaipaamaan.
Positiivisesti yhtye soitti biisejä sekä vanhemmasta osastosta että tuoreemmista julkaisuista, joten kaikki fanit kuulivat jotain omalta suosikkilevyltään. Hikeä, raskasta riffiä, Yrjänän demonista karismaa ja tuvan täysi sydämensä kyllyydestä bailaavaa kansaa. Tuli samalla taas todettua olevansa vanha. Kolme vuotta takaperin olisin riehunut eturiveissä, nyt kymmenen minuuttia kuvia räpsiessä riitti.
Kun veli Venäjän poitsut soittelivat iloisesti ainakin tunnin, veti CMX puolitoista. Hyvä, että soittointoa riittää ja raivo ei ole kadonnut matkalla. Lainelautailija Jokelaisen tarjoillessa hittejään purkautui yleisö pikkuhiljaa pimenevään tai oikeastaan jo valkenevaan yöhön. Hatunnosto Hämeenlinnalaisille täydestä tuvasta, välillä on ollut isommillakin nimillä aika nihkeät katsojaluvut. Hyvällä fiiliksellä itse festareille!
Ilkka Valpasvuo
