Magenta Skycode, Heroin And Your Veins

Tapahtumarikkaan keikkakesän vaihtuessa hiljalleen syksyksi täyttyi Tavastia-klubi kirjaimellisesti musiikin solinasta, sillä paikalla tunnelmoivat Solina Records -levy-yhtiön suojissa operoivat turkulainen Magenta Skycode ja vastikään debyyttialbuminsa julkaissut, tamperelainen Heroin And Your Veins. Vaikka Tavastia täyttyi tuona sateisena torstaina pop-musiikin indiepuolen entusiasteista ja kajaalin tuhrimista makuuhuoneromantikoista, tuli illan edetessä myös selväksi, että Magenta Skycoden nokkamiehen, Jori Sjöroosin PMMP-kytkennät ovat tuoneet yhtyeelle joukon uusia kuulijoita. Ja kuinkas ollakaan, pitkälle keikkatauolle siirtyvä PMMP oli esiintynyt hetkeä aiemmin Huvilateltalla, joten jonkinlaista ”jatkoille Tavastialle” -ilmapiiriä oli havaittavissa.

Uransa ensimmäisen live-esiintymisen edellisellä viikolla suorittanut Heroin And Your Veins on nuoren Janne Perttulan sydänveriprojekti, joka tyylillisesti kumartaa suurten elokuvasäveltäjien Ennio Morriconen ja Angelo Badalamentin suuntaan. Jonkinlaista sielunkumppanuutta on löydettävissä myös Porin ylpeyden, Magyar Possen nurkilta. Tokihan Perttula on myös synkemmän tunnelmoinnin mestarinsa kuunnellut tarkkaavaisesti, sen verran voimallisesti Nick Caven tai Leonard Cohenin lohduttomuus hänen sävellyksissään hengittää, vaikka instrumentaalimusiikista onkin kysymys. Vähäeleisen tyylikkäästi esiintyneen Perttulan kalpea ja langanlaiha lavaolemus toi voimakkaasti mieleen Peter Murphyn tai peräti itsensä Thin White Duken astetta goottilaisemman version.

Vaikka Heroin And Your Veinsin persoonallisen kosiskelematon esitys jätti suuremman yleisön kylmäksi, on se heidän murheensa, sillä kyseessä on huikean lahjakkaan Perttulan merkittävä voimannäyte, jonka estetiikaltaan synkän romanttinen tyyli kuului keikallakin parhaiten Absurd ja Bad Luck -kappaleista. Tuoreen Dead People´s Trails -levyn kappaleita soittaneessa kokoonpanossa kuultiin Perttulan itsensä käsittelemän kitaran lisäksi Timo Korpi rummuissa, Kari Nieminen bassossa ja Irene Stachon koskettimissa. Muun soittajiston yläpuolelle kipusi kuitenkin kokenut Pentti Luomakangas, jonka vähäeleinen baritonisaksofoni loi kappaleisiin yhä hypnoottisemman tunnelman.

Vaikuttavasta esityksestä ei jäänyt puuttumaan sinällään mitään, mutta pitkäsoiton mitassa Heroin And Your Veinsin sävellyksiin toivoisi lipuvan enemmän polveilevia melodioita ja hitusen verran lisää sävyjä, mutta siltikään ei tarvitse olla mikään Äijänsuon oraakkeli ennustaakseen Perttulan luotsaamalle joukolle vähintään merkittävää kulttisuosiota. Sen he ainakin ansaitsisivat.

Illan pääesiintyjänä nähtiin useaan kertaan Tavastialla vieraillut Magenta Skycode, jonka on tarkoitus lähteä hiljalleen kypsyttelemään ensi vuonna julkaistavaa uutta albumia. Alkuvuodesta 2006 julkaistu debyyttialbumi on ollut allekirjoittaneelle viimeisen puolentoista vuoden tärkein kotimainen levytys, joten odotukset seuraavaa tuotosta kohtaan ovat jo tässä vaiheessa harvinaisen korkealla.

Muutamia festivaalikeikkoja tänä kesänä heittänyt yhtye on omimmillaan juuri klubikeikoilla, eikä krapulaisen auringonpaisteisessa festivaaliympäristössä. Yleisö, jota oli torstai-illaksi paikalle saapunut jo tässä vaiheessa ilahduttavan paljon, sai heti kättelyssä kosketuksen rentoon ja soittamisesta nauttivaan yhtyeeseen, kun Luvher Oh Hater aloitti keikan. Paikoin jopa liiaksikin rutiininomaisesti edennyt keikka ei ymmärrettävistä syistä sisältänyt juurikaan yllätyksiä. Jälleen yhtyeen virallisen setin upeimpina luomuksina esittäytyivät kaksikko Open Air ja Go Outside Again, joista ensin mainitun aikana tosin Sjöroosin kitaran vireystila taisi välillä olla melkoisesti hakoteillä.

Onneksi tulevasta saatiin kuitenkin yhden uuden kappaleen verran maistiaisia. Sjöroosin akustisella kitaralla kipparoima kappale edusti nopeatempoisempaa, kitarapopiin kallellaan olevaa materiaalia, jossa oli jälleen mukana yhtyeelle tyypilliset käsientaputukset sekä Kalle Taivaisen rouhea basso.

Encorena kuultiin kaksi jylhää, pitelemättömässä tummuudessaan majesteetillista kappaletta. Hands Burn, joka tosin albumin dramaturgian mukaisesti sopisi paremmin keikan aloituskappaleeksi, ja viimeisenä numerona kuultu, Sjöroosin aiemmalle kulttiyhtye This Empty Flowlle sekä musiikillisessa että nimellisessä liitoksessa oleva kappale This Empty Crow. Tämän jälkeen ilotuulinen ja käänteissään itseironinen yhtye ilmoitti soittaneensa kaikki tämän hetkiset kappaleensa ja poistui hämyisen takahuoneen uumeniin.

Teksti: Otto Suuronen, kuvat: Nunnu Koskenniemi