29.08.2007
Kyseessä oleva taltiointi on vanhan ajan konserttifilmi. Ei nykyaikaista digiä eikä vaatimatonta tv-fiilistä, vaan formaattia joka elää. Ja koska se on tehty filmille, se kertoo siitä, ettei kuka tahansa olisi voinut tehdä sitä. Kyseessä ei ole siis jokaisen nykybändin perustuotantoon lukeutuva ”kännätään-keikkabussissa-ja-kuvataan-se” -taltiointi, vaan konserttielokuva jossa on sisältöä.
Elton Johnin To Russia with Elton on kuvaus hänen konserttimatkastaan Moskovaan vuonna 1979. Kiertue oli sinänsä omalaatuinen koska se sisälsi Pohjois-Irlannin ja Neuvostoliiton kaltaisia riskaabeleita maita, joissa rockmuusikoita ei paljon nähty. Maat eivät olleet rahallisesti kannattavia eikä niiden poliittinen tilannekaan ollut kovin joustava. Moskovan keikasta tehty taltiointi vuorottelee livetilanteiden ja haastattelupätkien välillä.
Elokuvan introna toimii Johnin keikan repäisevin veto eli Beatles -cover Back in the USSR. Uhkarohkea veto kun kerran John oli yksi ensimmäisistä rockartisteista, jotka päästettiin esiintymään Moskovaan. Kappale on siis pilaa hallituksen kustannuksella aikana jolloin rocktähdet ja –musiikki olivat täydellisessä hallituksen epäsuosiossa. Varsinaisen keikan avaa sitten yksi Johnin hienoimmista biiseistä, Your Song.
Vaikka räväkät puvut, lasit ja ylelliset show’t ovatkin Johnin tavaramerkki, niin Moskovassa mies konsertoi löysissä housuissa, toppatakissa ja ruttuisessa lätsässä. Lisäksi minikiertueen maissa John hoiti homman yhden miehen show’na, jonka puolessa välissä mukaan astuu Ray Cooper niminen mies. Funeral For a Friendin aikana Cooper ilmestyy avautuvan sermin takaa, jonka jälkeen kokoonpano on erikoinen flyygeli-lyömäsoittimet -duo. Konttoristinnäköinen Cooper aksentoi Johnin soittoa patarummuilla, ksylofonilla, gongilla ja conga-rummuilla, mutta ei esimerkiksi länsimaisen itsestään selvällä rumpusetillä.
Keikan aikana John ja Cooper tekevät kaikkensa ja yrittivät hiki hatussa saada ihmisiä mukaansa, mutta menestyksettä. Yleisö istuu kädet puuskassa ilmekään värähtämättä. John aloittaa lastenlaulumukailulla ja paukauttaa Bennie and the Jetsin ilmoille samalla kun Cooper yrittää kärvistellä ihmisistä edes jotain reaktiota. Täydellinen todiste siitä, ettei maa ollut vielä valmis vastaanottamaan rockmusiikkia täysin.
Tämäkin antaa tosin väärän kuvan, sillä kuten muissakin maissa myös Neuvostoliitossa rockvalveutuneisuus oli jo tuolloin erittäin korkealla. Konserttitilanne vain on täysin jähmettynyt ja muodollinen. Tunnelma on nimittäin huomattavasti korkeammalla kun John ja Cooper lyöttäytyvät paikallisten muusikoiden kanssa jameihin eräässä tanssitilaisuudessa. Miehet soittavat kappaletta I Heard It Trought The Crapevine, samppanja virtaa ja tanssijalat nousevat.
Taltioinnissa kuullaan myös hitit Candle in the Wind ja Rocket Man, vaikka todellinen kliimaksikappale on Saturday Night’s Alright, jonka yhteydessä John soittaa The Who:n Pinball Wizardia. Omalla tavallaan yllättävä veto ellei muista että John itse asiassa esitti Who:n rockooppera Tommyssa kyseistä hahmoa, josta laulu kertoo.
Levyn äänenlaatu ei ole niin mairitteleva eikä tekstitystä ole laisinkaan, joten jos kuulo ei ole virittäytynyt juuri oikeaan tilaan saattaa menettää kaiken dialogin. Tuntivartin kesto muistuttaa kuitenkin mitä Elton John on joskus ollut. Hänen loputtomat Diana-esiintymisensä ja lukemattomat Disney –sävellykset ovat hieman hämärtäneet hänen arvoaan ja lahjakkuuttaan, mutta aina välillä on hyvä muistaa, että hän kuitenkin on loistava pianisti, laulaja, rokkari ja myös ennen kaikkea tulkitsija.
Teksti: Otto Kylmälä
